IRC-Galleria

Miten koskaan osaan kiittää heitä, joita tahtoisin oikein kunnolla kiittää syystä tai toisesta..?

Eilinen pistää taas miettimään..
Meidän sukupolvi tuntuu jotenkin sairaalta. Mistä on kyse?
Lemu, Masku ja Askainen yhdistyvät vuoden -09 alussa ja kuulin pelottavia huhuja, että yhteen luokkaan voi tulla peräti 40 (?!) oppilasta. Nykyään on myös kuulemma tapana laittaa heikosti koulussa pärjäävät oppilaat samalle luokalle.
Miettikää nyt itse omaa yläastettane! Luokassa 20 oppilasta ja 1 opettaja, eikä opettajan aika MITENKÄÄN tunnu riittävän edes sille määrälle oppilaita ja nyt sitten oppilaiden määrää pitäisi lisätä. Mitä ihmettä?! Ajatelkaa, kun luokassa on 40 oppilasta, jolla on vaikeuksia opiskelussa ja heillä on vain 1 opettaja. Miten silloin käy?
Lisäksi koulupsykologit ja -kuraattorit päivystävät ehkä kerran tai kaksi viikossa. Jos koulussa on niin mieletön määrä oppilaita, kun nyt esim. tämän kuntaliitoksen seurauksena käy, miten kukaan voi saada enää mitään apua? Varsinkin, kun opettajia on oppilaiden määrään nähden naurettavan vähän.
Niinpä.. Homma kusee "ylemmillä"tahoilla ja ongelma tuntuu olevan päättäjissä, mutta ehkä myös hieman lasten/nuorten vanhemmissa ja lapsissa, sillä heilläkin pitäisi mielestäni olla oikeus vaatia muutoksia asiaan. Valitettavasti puhujanpönttöön päästetään yleensä verbaalisesti lahjakkaita ihmisiä, jotka osaavat paketoida ongelmat niin kauniiseen pakettiin, ettei vanhemmille ja oppilaille tule mieleenkään pohtia asiasta mahdollisesti seuraavia ongelmia. Miten käy, kun päättäjät itse huomaavat ongelman (jos huomaavat)?
Tällaisessa tilanteessa sysäytyy sanattomasti vastuu nuorille. Tuntuu siltä, että aikuiset olettavat nuorten tarkkailevan toisiaan ja sitten joku tulee kertomaan opettajille/vanhemmille/kolulupsykologille/terkkarille jne., että "Hei, tolla on joku ongelma." Valitettavasti asia ei menen aina niin, ehkä joskus harvoin. Nuoret ovat oma ryhmänsä ja nuorten mentaliteetti on yleensä se, että kaveria autetaan porukassa, mutta aikuiset ovat autuaan tietämättömiä tilanteesta. Kunnes räjähtää...
Mutta eihän eilistä tapahtumaa tule meidän lintukodossamme tapahtumaan?

Annika sanoo:
Emmä nyt voi ulos lähtee, jos tulee mäyrä ja syö mut!
Sonya sanoo:
Ei se voi, ku oot liian söpö sen suuhun
Annika sanoo:
Mut se onki vanha mäyrä-setä, joka tykkää söpöistä pikkutytöistä!


Sonja... Ihana naiseni<3

Suorastaan vihaan kaikkia rakkauslauluja... Perkeleen jollotukset, kun ne on niin ihania ja toisinaan liiankin totta.
Hmp.. Helpointa olisi olla kuuntelematta, mutta ei vaan pysty.

Life is a moment in space
When the dream is gone
Its a lonelier place
I kiss the morning goodbye
But down inside you know
We never know why
The road is narrow and long
When eyes meet eyes
And the feeling is strong
I turn away from the wall
I stumble and fall
But I give you it all...
Chorus:
I am a woman in love
And I do anything
To get you into my world
And hold you within
Its a right I defend
Over and over again
What do I do?

With you eternally mine
In love there is
No measure of time
We planned it all at the start
That you and i
Would live in each others hearts
We may be oceans away
You feel my love
I hear what you say
No truth is ever a lie
I stumble and fall
But I give you it all
Repeat chorus
I am a woman in love
And Im talking to you
Do you know how it feels?
What a woman can do
Its a right
That I defend over and over again......

If I should stay,
I would only be in your way.
So I'll go, but I know
I'll think of you ev'ry step of the way.

And I will always love you.
I will always love you.
You, my darling you. Hmm.

Bittersweet memories
that is all I'm taking with me.
So, goodbye. Please, don't cry.
We both know I'm not what you, you need.

And I will always love you.
I will always love you.


I hope life treats you kind
And I hope you have all you've dreamed of.
And I wish to you, joy and happiness.
But above all this, I wish you love.

And I will always love you.
I will always love you.
I will always love you.
I will always love you.
I will always love you.
I, I will always love you.

You, darling, I love you.
Ooh, I'll always, I'll always love you.

Ystävä kysyi, miksi ihmissuhdeasiat on aina niin pirun vaikeita?
Vastasin, että vaikeudet erottavat vääränlaiset parit ja oikeat parit ne kasvattaa yhteen.
Eilisen illan aikana keksin myös toisen teorian..
Ihmissuhdeasiat ovat siksi niin vaikeita, koska kyse ei ole silloin mistään henkisestä avarilla poskelle-fiiliksestä, vaan niissä asioissa potkitaan aina suoraan vyön alle. Jos ongelmat kärjistyvät fiilis vastaa sydämen rinnasta repimistä paljain käsin ja puristamista atomeiksi.

Mä pystyn käsittelemään tämänkin asian. Mä pystyn siihen tänäänki, sillä se onnistui 3 vuotta sitten.

Joskus viellä mä meen ehkä naimisiin..

Paljon häiritseviä biisejä päässäni.. Ne tuo mieleen muistoja, asioita nykyisestä elämästä ja haudatuista fiiliksistä, joita urhoollisesti piilotan edelleen ja aion niin tehdä vastakin.
Hih, katoin maajussille morsianta ja Jussi on aika HOT! Aika luttana poika suorastaa ja pirun rohkia, ku lähtee tommosee ohjelmaan. Mua ei sais.. Reality riittää mulle jo, kiitos vain!
Huomenna rakkain Anne vanhenee:)<3 Pöh, en pääse Nannen kaa bailaa, ku äidin äippä täyttää kans huome ja sille tulee täytää 70 vuotta:) Noh, näkeepä sukulaisia ainaki huomenna.
Tulkee joku hieroo mun selkää.. Joku ilkeä jumijumi kiusaa sitä ja sattuuuu..!
Tänää oli joteski hirmusen kiva ratsastella.. Jotenki oli romanttinen fiilis tai jotai :D