IRC-Galleria

Mä pystyn kyllä siihen.. Mä teen sen.. Mä osaan tehdä asioita myös pelkästään itseni vuoksi. Liian kiltti olen helvetti sentään..

Fiilis on niin ristiriitainen..
Tekee lähinnä mieli sulkeutua kuoreen ja jättää kaikki sen ulkopuolelle. Ei huono vaihtoehto, mutta ei se oikeinkaan ole.
Pitäisi olla rohkea tyttö ja vaan uskaltaa, mutta joku mun sisällä huutaa ja käskee juoksemaan piiloon niin pian ku ikinä vaan pystyn.
Mitä mä pelkään? Toista ihmistä, niin yksinkertaista se on kaikessa monimutkaisuudessaan.
Tänään vihaan itseäni ja pelkään kaikkea. Muutoksia on ilmassa ja ne pelottavat, mutta koska ne pelottavat niiden on pakko olla oikeita, tai ainakin mä otan itse asiat vakavasti. Askel tuntemattomaan ja itsensä vapaaehtoinen tyhjän päälle pudotus on aina riski, mutta mä haluan tehdä sen, sillä nyt en ole onnellinen. En vain ole.

Päivä oli sittenkin parempi, ku miltä se alussa vaikutti.
Sonjan luona alko fiilis jo kohentua ja kotona ei sit enää muuta ku hymyilty.. Tai jotain..

Olen ääliö...
Taas kerran, vaikka lupasinkin etten enää koskaan ole.
Anteeksi vain, mutta ei kaduta. Vaikka sattuukin, kun isket suoraan vyön alle ja revit auki haavat, jotka paransin ITSE jo aikaa sitten. Pärjäsin näin silloinki ja teen sen myös nyt. Usko pois, sä et ole se, joka mut saa kaatumaan. Sä olet se, jonka elämän mä aion varastaa, että pääsen itse omilleni. En aio pyytää anteeksi, sillä sinä olet jo tehnyt tarpeeksi. Nyt vaan autat mut takaisin pystyyn. Mitäkö sinä hyödyt? Jos olet viisas et hyödy mitenkään, mutta jos olet kusipää imet mut jälleen kuiviin.
Olo on raskas, väsynyt ja hakattu. Miksikö? Ihmissuhteista puhuminen on iskuja vyön alle ja sinä hakkasit minut. Ei, älä pode syyllisyyttä, sillä sen tunteminen on turhaa.
Niin kauan, kun minä olen hiljaa on sinunkin mielesi kevyempi. Usko pois. Et tahdo tietää.

Näen näkyjä,
tunnen harhoja.
Jokse,
juokse viellä kun voit.

Minä aloitin jo pakoni...

Jos sanon sen tänänään, unohtaisitko sen huomiseksi?

Mikä on innostunut sonni väärinpäin? -Sorkkaeläin selällään, kaviot taivasta kohti.

Mitä eroa on käkikellolla ja ruotsalaisella? -Käkikello vedetään edestä ja se sanoo tik-tak. Ruotsalaista takaa ja se sanoo tack-tack.

Kädettömät pelasi jalkapalloa ja jalattomat istui katsomossa. Pallo lensi katsomoon. "Potkaiskaa tänne!" huusivat kädettömät. "Vetäkää käteen!" kuului katsomosta.

Lääkäri soitti potilaalleen: määräsin teille vahingossa masennuslääkettä ripuliin. Potilas: ilmankos! Olen istunut paskat housussa jo 2h eikä vituta yhtään.

Tiesitkö että: Thelo nasou karfoso to skili ston kolo mazi me era kilo voutiro on kreikkaa? Suomeksi: haluan tunkea mäyräkoiran perseeseesi voikilon avulla.

Kameli ja norsu tapasivat. Norsu kysyi: miksi ihmeessä sinulla on tissit selässä? Kameli vastasi: tyhmä kysymys sellaiselta, jolla on kyrpä keskellä naamaa.

SPR-työntekijä näki Somaliassa krokotiilin jonka suusta pilkotti somallin pää ja totesi: "vitut nää mitään apua tarvi! Niillä on Lacosten makuupussitkiin!"

Muistatko kun oltiin pieniä ja mentiin junalla? Minä laitoin perseen ikkunaan ja sinä naamasi ja kaikki luuli että ollaan kaksosia!

Miten koskaan osaan kiittää heitä, joita tahtoisin oikein kunnolla kiittää syystä tai toisesta..?

Eilinen pistää taas miettimään..
Meidän sukupolvi tuntuu jotenkin sairaalta. Mistä on kyse?
Lemu, Masku ja Askainen yhdistyvät vuoden -09 alussa ja kuulin pelottavia huhuja, että yhteen luokkaan voi tulla peräti 40 (?!) oppilasta. Nykyään on myös kuulemma tapana laittaa heikosti koulussa pärjäävät oppilaat samalle luokalle.
Miettikää nyt itse omaa yläastettane! Luokassa 20 oppilasta ja 1 opettaja, eikä opettajan aika MITENKÄÄN tunnu riittävän edes sille määrälle oppilaita ja nyt sitten oppilaiden määrää pitäisi lisätä. Mitä ihmettä?! Ajatelkaa, kun luokassa on 40 oppilasta, jolla on vaikeuksia opiskelussa ja heillä on vain 1 opettaja. Miten silloin käy?
Lisäksi koulupsykologit ja -kuraattorit päivystävät ehkä kerran tai kaksi viikossa. Jos koulussa on niin mieletön määrä oppilaita, kun nyt esim. tämän kuntaliitoksen seurauksena käy, miten kukaan voi saada enää mitään apua? Varsinkin, kun opettajia on oppilaiden määrään nähden naurettavan vähän.
Niinpä.. Homma kusee "ylemmillä"tahoilla ja ongelma tuntuu olevan päättäjissä, mutta ehkä myös hieman lasten/nuorten vanhemmissa ja lapsissa, sillä heilläkin pitäisi mielestäni olla oikeus vaatia muutoksia asiaan. Valitettavasti puhujanpönttöön päästetään yleensä verbaalisesti lahjakkaita ihmisiä, jotka osaavat paketoida ongelmat niin kauniiseen pakettiin, ettei vanhemmille ja oppilaille tule mieleenkään pohtia asiasta mahdollisesti seuraavia ongelmia. Miten käy, kun päättäjät itse huomaavat ongelman (jos huomaavat)?
Tällaisessa tilanteessa sysäytyy sanattomasti vastuu nuorille. Tuntuu siltä, että aikuiset olettavat nuorten tarkkailevan toisiaan ja sitten joku tulee kertomaan opettajille/vanhemmille/kolulupsykologille/terkkarille jne., että "Hei, tolla on joku ongelma." Valitettavasti asia ei menen aina niin, ehkä joskus harvoin. Nuoret ovat oma ryhmänsä ja nuorten mentaliteetti on yleensä se, että kaveria autetaan porukassa, mutta aikuiset ovat autuaan tietämättömiä tilanteesta. Kunnes räjähtää...
Mutta eihän eilistä tapahtumaa tule meidän lintukodossamme tapahtumaan?