"Ala kirjottaa." Niinku työkseni vai?! Hei en, sehän olisi mun boheemia luovuutta vastaan, että pitäisi kirjoittaa "pakosta" ja viellä saada siitä hyvästä rahaa. Kiitos ei.
Koskaan ei saa sanoa: Ei koskaan, mutta jotenkin musta tuntuu siltä, että mikäli "pakon edessä" pitäisi jotain luoda, ni homma kusisi siihen paikkaan.
Viimeistää homma kai tyssäisi itsekritiikkiin, jolla armottomasti piiskaisin itseäni sormille kun yrittäisin väsätä jotain järkevää ja ihmisiä kiinnostavaa. Mulle riittää ihan se, että täällä galleriassa saa kirjoittaa ajatukset ylös ja sitten jotkut käy lukemassa ne jutut.
Sitäpaitsi näin ei jotenkaan tiedosta sitä, että joku ihan oikeasti lukee näitä mun juttuja. Se tuntuu vaan jotenkin kaukaiselta. Ideana ihan OK, mutta käytännössä musta koko ajatus on melko huvittava.
Jos joskus kun olen iso, pengon laatikkoni pohjia ja löydän sieltä kasoittain runoja, jotka ei vielä silloinkaan hävetä mua, ni kokoelma olisi ihan jees, sillä sitä tekstiä ei ole tarvinnut "puristaa" musta ulos. Nyt nautin vaan pöytälaatikkoon kirjoittamisesta ja http://www.rakkausrunot.fi -sivustolle runoilusta.
Sinäänsä olis ihan huippua olla kuin Sex and the Cityn Carrie. Meissä on oikeastaan paljon samaa. Tosin Carrien ihanaa tukkaa minulla ei ole, mutta mr. Bigiä vastaava rakkaus löytyy. Oma tarinani tosin on viellä vailla loppua, mutta jos sitte 4kymppisenä sekin homma ratkeaisi. Kyllähän nekin kaksi pelasi pelejä 20 vuotta ja sitten menivät naimisiin. Tai voi olla, että minä jään kiinni "Aidaniin" ja menenki hänen kanssaan naimisiin, toisin kuin Carrie, joka antoi kosintaan pakit. Allekirjoittaneelle olisi kyllä se sormus kelvannut ihan muuten vaan.