IRC-Galleria

Musiikki on toisinaan improvisoivaa..:)
Tänään taas reeneihin..

Kuulen
rumpujen soivan
ja tiedän olevani,
eläväni.
Kiipeän kehään,
olen mukana,
voittamattomana.
Odotan
hiljaa paikoillani
ja sinä isket
ensimmäisen iskusi,
joka kimpoaa minusta
ja iskeytyy sinuun.
Kestät sen,
nostat pääsi pystyyn
ja kohotat katseesi,
kunnes silmäsi osuvat omiini.
Vilkaisen terävästi,
alta kulmien
ja sinä tiput polvillesi
aivan jalkojeni juureen.

"No it won't ever stop,
my hands are in the air,
yes I'm in love"

Kliseet ovat kauniita, mutta minä haluan sanoa asiat toisin. On kai siis sanomattakin selvää, että siellä, missä taivallan minä on myös kasapäin väärinkäsityksiä ja ristiriitoja?

Minä pohdin,
sinä puhut.

Pohdin niitä näitä
ja ennen kuin olen valmis
sinä sanot ajatukseni ääneen.

Ahdistun.
Ei vielä,
ei minun suloisia ajatuksiani,
ne eivät olleet vielä valmiita
syntymään tähän maailmaan!

Hetken ne kimmeltävät edessäni
ja sitten..
Ne sammuvat pois

Kirjoittaminen takkuaa.. HUOH -.-'

Jätä minun mieleni rauhaan!
Siellä sinä pyörit,
kieput,
poltat
ja raastat,
etkä hellitä otettasi.

Aiotko edes tehdä sen?
Pääsisin vihdoin kivuistani,
tuskistani,
peloistani,
surustani
ja saisin lopulta jatkaa.

Naurat nurkan takana ivallisesti,
pilkallisesti,
alentavasti,
mielissäsi siitä kaikesta,
mitä sinä saat minut tuntemaan.

Minä tunnen sinun tuoksusi,
ihosi,
hengityksesi,
voimasi,
sydämesi kiivaat lyönnit,
jotka siinä hetkessä kuuluvat vain minulle.

Olet saanut minut heikoksi,
vahvaksi,
tyyneksi,
villiksi,
rakastamaan enemmän kuin koskaan,
ikinä tai milloinkaan.

Anna minun jo haudata,
surra,
huutaa,
itkeä
ja unohtaa sinun sydämesi.

Istun hiljaa ja odotan
sitä viimeistä soittoa,
jossa kerrot minulle,
etten enää kuulu
sinulle.

Me erisuuntiin katsottiin,
toistemme yli kuljettiin,
poljettiin maahan unelmat,
jäi siitä sieluun mustelmat.

Nyt molemmat vain odottaa
sitä viimeistä puhelua,
ettei enää kummankaan tarvitse
särkeä yhtään unelmaa
ja molemmat ehkä vielä saa
yhden mahdollisuuden rakastaa.

Toistemme virheisiin takerruimme,
kuin sokeat
niissä roikuimme,
emme halunneet kumpikaan
niitä lähteä korjaamaan.

Me erisuuntiin katsottiin,
toistemme yli kuljettiin,
poljettiin maahan unelmat,
jäi siitä siluun mustelmat.

Viellä hetken aion odottaa,
kuulenko huutoasi
enää milloinkaan.

Tänään mä sen taas muistin... Mä rakastan sua.

Olin tänään kiltti tyttö ja herätin Sonyan. Sonya oli yli-söpö<3

Olinpa taas tallilla:)
Likkis meinas omia Okkin itselleen ja muiden hevosten oli turha edes pyrkiä lähelle pikku-miestä. Veka sai käydä moikkaamassa, mutta Stinga otti osumaa välittömästi kun vaan uskalsikin tulla liian lähelle LIKAN vauvaa :D Minä sentään sain ottaa jälkikasvuni mukaan. Noh, hyvä vain, että isosisko huolehtii pikkuveikasta, eikä osoita mitään mustasukkaisuuksia.. On se vaan niin maailman ihanin koni<3