IRC-Galleria

Ihmisillä on vaikeuksia käsittää asioita.

Olipas kerran ensi-ilta ja sitä seuranneet villit juhlat. Joo-o.. Tulipas taas vähän pyörähdeltyä :) Kiitosta <3

Huomenna ensi-ilta ja bileet. Hinku-yhtiön henkilökunta <3

Ja valmennukseen.. -->

Melko monissa liemissä keitelty ja parissa hornankattilassakin on käyty. Mitä seuraavaksi? Paha saa aina palkkansa.. Mun tilipäivä on tainnu jäädä välistä.

Joni on ihan paras mursu! Olipas ihanaa nähdä sekin hiippari piiiiitkästä aikaa.
"Oooooi, sä annoit mulle kukan. Nyt on maailman kirjat sekasin!"
"Joo, intissä oppii niinkin herrasmieheksi, että antaa toiselle voikukkia."
Yleensä olen saanut häneltä vaan kuolleita risuja, joten kyllä mä olin ihan aidosti iloinen voikukastakin. On se vaan semmonen herrasmies.
Piiskaki oli käymässä ja se vaan söpistyy päivä päivältä. Siitä tulee isona ihan oikee prinssi ja sit se vaan ratsastaa valkealla ratsulla ympäriinsä ja taistelee lohikäärmeitä vastaan.
"Mut se riittää, et oot mun sisar-hento-valkoinen."

Kaipaan pieniä asioita.. siis ihan semmosia tavallisia.

Rakastan tätä flunssaa siis ihan tositositosi paljon. Pitäis pian suuntia sinne tallille, jotta pääsis Maijan oppeihin ja opastuksiin. Ilman tätä järkyttävää oloa mä varmasti hyppisin riemusta ja tunnin jälkeen luultavasti juoksisin Suomen halki halaisin kaikkia ihmisiä, jotka vastaan tulisivat. Tätä päivää siis on odotettu :D
Parasta sydänsuru-terapiaa siis luvassa ja tämä flunssa kruunaa kaiken, sillä nyt ei ainakaan päähän mahdu ylimääräisyyksiä.
Pitäisi koittaa syödä jotain ettei heikotus iske kesken ahertamisen. Ei vaan oikein maistuis nyt..

Mitenköhän paljon olen kirjoittanut pöytälaatikkoon muutaman viikon aikana? Varmaan enemmän kuin aikoihin.. Paljon hyvää tekstiä, mutta vielä liian arkoja, jotta ne uskaltaisi laskea maailmaan muiden nähtäväksi.
Taas on sattunut ja tapahtunut. Rehellisyyden nimissä ehkä enemmän sattunut, mutta se mikä ei tapa, ni vahvistaa (lue:sattuu niin vitusti). Onneksi kesä on tulossa ja mä olen yhä edelleen sitä mieltä, että tästä tulee paras kesä aikoihin. Hyviä merkkejä leijuu edelleen ilmassa ja olen ihan varma, että kaikki ei voi mennä ihan metsään, vaikka tähän asti niin onkin käynyt.
Likka tulee kotiin vajaan 2 viikon päästä ja sen jälkeen ei ole enää kovin montaa syytä, että kotoa pois lähtisin. Tosin ne harvat syyt ovat parhaita ikinä! Enkä mä tänne ihan täysin linnoittaudu ja jos niin meinaa käydäkkin, niin lupaisko joku ottaa mut hetkeksi hellään hoiviinsa ja näyttää vähän maailmaa. Tarvitsen mä muutakin elämää kuin hevosen ja lapsen.. -Ystävät<3
Kaipaan myös jotain hieman suurempaa, mutta se unelma on vielä niin syvällä pohjamudissa, että se ei sieltä varmaan tähän kesään ennätä nousta. En kuitenkaan vanno mitään, koska ihmeitä sattuu ja tapahtuu. Parasta olisi, jos ei tarvitsisi kaivata, vaan voisi vain keskittyä olennaiseen..


"Minä olin sinulle ainoa.
Sinä et ollut ensimmäinen.

Sinä olit kallio,
minä liian suuri rannaton meri.

Minä olin sinulle vain unelma.
Sinä olit minulle viimeinen."

Surun pidän itselläni..