IRC-Galleria

Kiitän ja kumarran onnitteluista <3
Perjantaina juhlittais Turkkusessa^^

Jokseenkin.. Säälittävää. Mut hei, kohta kai juhlitaan jotain kriisiä.
Mmmm.. Hyvä fiilis. Ihana elämä <3

Waaa! Pengon vaatteita ja koruja.. Olen ihan fiiliksissä. Huomenna vielä enemmän \,,/

Voisin kalastella.. Jos kerranki koukkuun tarttuis joku ihan oikee saalis :)

Sillon kun minä olin nuori ja nätti..

Liikaa runoja.. Hassu tapa pukea tunteet ja ajatukset sanoiksi. Iha ku joku ymmärtäisi muka paremmin. Sen siitä saa ku kirjoittaa ensimmäisen runonsa kun on kuusi.

Olen nimetön,
tunnoton,
kasvoja raapiva oksa.

Olen kylmä
ja kova,
kivi kengässä.

Olen armoton,
viiltävä,
talvinen myrsky niskassa.

Olen hidas,
lapsellisen typerä,
häpeäpilkku kirjassa.

Olen ylpeä
hiljainen hahmo,
mahdoton kenenkään koskettaa.

Jätä minun mieleni rauhaan!
Siellä sinä pyörit,
kieput,
poltat
ja raastat,
etkä hellitä otettasi.

Aiotko edes tehdä sen?
Pääsisin vihdoin kivuistani,
tuskistani,
peloistani,
surustani
ja saisin lopulta jatkaa.

Naurat nurkan takana ivallisesti,
pilkallisesti,
alentavasti,
mielissäsi siitä kaikesta,
mitä sinä saat minut tuntemaan.

Minä tunnen sinun tuoksusi,
ihosi,
hengityksesi,
voimasi,
sydämesi kiivaat lyönnit,
jotka siinä hetkessä kuuluvat vain minulle.

Olet saanut minut heikoksi,
vahvaksi,
tyyneksi,
villiksi,
rakastamaan enemmän kuin koskaan,
ikinä tai milloinkaan.

Anna minun jo haudata,
surra,
huutaa,
itkeä
ja unohtaa sinun sydämesi.

Enne kun menit,
tunsin pusertavan piston rinnassani.
Musta kotelomekko päällä,
huudan eron tuskaa.
Seison paljain jaloin,
avoimin sydämin
kaikkien edessä,
tuntematta häpeää.

He saavat katsoa,
he saavat koskea,
ennen kaikkea:
he saavat tuntea.

ikäväni kaikuu holveissa,
jotka jo miltein raunioina
vajoavat maahan
kun minä huudan:
Älä mene! Ei vielä! Nyt ei ole aika!

Vajoan polvilleni,
anelen armoa,
ei vielä,
ei nyt.

-Aallonmurtajalla-


Kyynelten tulva,
ikäväni loppumaton,
suruni, niin rajaton.

Yksin itkien,
rämmin halki nokkosten,
ne polttavat,
mutta enää mitään tunne en.

Kuu on täysi,
meri tyyni,
hiljainen.
Jossakin laulaa kuoro joutsenten,
ne kertovat:
On aika katkasita virta kyynelten.

Köysi nilkkaan,
kivi toiseen päähän,
ei minusta taida edes kunnon muistoa jäädä.

Pian jalkani pohjan tavoittaa
ja joutsenten laulu korvistani pois katoaa.