IRC-Galleria

No niin justiinsa.. Flunssa. Minulla sekä lapsella. Great!
Noh, eiköhän tämä tästä pian taltu. Syytä ainakin ois, koska viikon päästä vois taas olla jotain parempaakin tekemistä kuin sairastamista.

Olen viettänyt kanssasi aikaa tunteja, päiviä, viikkoja.. Olen ollut sinusta niin kauan erossa, että uskoin unohtavani, ja unohdinkin.
Unohdin, millaista on kun joku täyttää lauseet. Unohdin, millaista on kun ei tarvitse sanoa sanaakaan ja asiat vain tapahtuvat juuri niin kuin olin ajatellut.
Hetkessä muistin, miten voin kertoa kaiken ilman kaunistelemista. Suoraan. Muistin, että voin katsoa ihmistä suoraan silmiin ja luottaa siihen, että vaikka hän näkisikin suoraan sisimpääni hän ei ottaisi minulta mitään pois. Hän ei repisi mitään rikki.
Oloni oli tyyni ja rauhallinen. Saatoin nauraa sydämeni kyllyydestä ja muistaa, millaista se oli. Vaikka luulin maailmani romahtavan, erotessa huomasin, ettei minun tarvitse pelätä, sillä sinä olet aina läsnä.

Kaksi sanaa : "Ole" ja "kiltisti". HYI! Että osaankin vihata noita kahta sanaa ja varsinkin jos ne muodostavat kaksistaan käskyn/pyynnön/anelun/kehoituksen/varoituksen.
Sehän nyt on aivan se ja sama, että rupeaako noiden sanojen jälkeen tenttaamaan kumppanilta, että "käytkö sä paljonkin vieraissa" ja "montaako sussua ehdit panna vielä viikonloppuna kun mä olin mennyt".
"Ole kiltisti" on vain nätti ilmaisu siitä, että sattuu olemaan vainoharhainen ja järkyttävän mustasukkainen olio ja tuon pienen viattoman pyynnön taakse piiloutuu viesti: "Jos saatana menet ja panet naapurin Liisaa, niin mä vittu hirtän sut palleista kattoon ja kärvennän sun päänahkas sytkärillä."
Vastaava lausahdus mieheltä naiselle sisältää myös saman sanoman,
mutta sanoi sen kumpi vain kummalle vain ei sen kuuleminen ole kovinkaan mieltä ylentävää. Lähinnä tekee mieli litsata avarilla poskelle ja todeta "Kiitos kulta kun luotat muhun NÄIN paljon".

Riiputa itseäsi hetki
löysässä hirressä.
Älä vedä itseäsi ylös silloinkaan
kun tuntuu etten kestä enää kauempaa.

Anna elämäsi kiitää
ohi silmiesi
ja muista jokainen hetki uudestaan.

Avaa sydämesi
ja anna sen voimallaan
sinut ylös johdattaa.

Pystyt siihen kyllä,
se vaatii lujaa kärsivällisyyttä,
älä koskaan jätä mitään kesken
ilman syytä.

Edessäsi seison
ja katson silmiisi,
sydämeni avaan
kun saavut luokseni.

Päästän sinut lähelle,
lähemmäs kuin monet muut,
mutta näetkö kaiken,
mitä tahdotkin?

Virheitäni peittämään
en koskaan suostuisi,
vaikka kaiken muun
tekisin vuoksesi.

Olen tässä hiljaa
ja annan sinun nukahtaa,
näetkö sä unta
jostain kauniista,
jostain mitä minä
en ole milloinkaan?

Olipas miellyttävä perjantai ja lauantai aamuki oli loistava, koska aamu oli silloin kun muut olivat olleet jo piiiiitkään hereillä. Kolmelta aamupalaa ja sillai. Oli hiukan hassua kun on tottunu nukkuu vaan koton ja sit piti vedellä unta palloo jossai ihan muualla, mut toimihan se niinkin :)
Paluu arkeen, joka on myös mukavaa.

Sinä nauroit
kun kerroin,
että minuun sattuu.
Sinä sanoit,
että kipuun tottuu.
En ole varma uskoisinko sittenkään
että viereesi jään.

Tämä on minulle vakava paikka,
en usko,
että nyt on aika,
oikee,
kipuun hukkuu
kun sen myötä kaikkeen turtuu.

Jos mikään ei tuntuis miltään,
pysähtyisinkö hetkeksikään
kun sinäkin vain jatkat matkaa,
etkä mistään haluu ottaa taakkaa.

Perse edellä puuhun kiivetään
sitten hetki pilvissä liidetään,
kunnes huomataan
ettei koskaan perille päästykään
ja syöksykierteeseen heittäydytään.

Sinä naurat
kun sanon,
että minuun sattuu
enkä koskaan haluu kipuun tottuu.
On sinun aika jatkaa,
ettet ota minusta taakkaa.

Anne naureskelee mun pähkinöintiä ja vihjailee imelyyksiä. Hyi sitä!

Hevoset ruokittu ja ulkoistettu.. Teetä on juotu ja katsottu Karjalan kunnailla. Kynnetkin jopa lakkasin vaihteeksi mustaksi. Seuraavaksi..? Jotain tekemistä kiitos. Päivät tuntuu vähän venailulta, mutta eiköhän se kaiken odotuksen arvoista ole kun h-hetki koittaa.

Trallallaa..