IRC-Galleria

Hiljaista popittelua.. Suosikkina tänään(kin) Sonatan Shy.
Ekat apinaharkat tänään ja edessä varma kuolema, kiitos helteen. Päivästä on siis tulossa megalomaanisen ihana ja hauska. Voi olla, että viiden aikaan ei enää hirveesti sykitä.
Pari viikkoa odottelua odottelua odottelua.. Sitten taas katsellaan, millä tuulella kukakin on ja missä on kenenkin paikka. Onneksi on paljon tekemistä, ettei tarvitse vaan odotella, muutenhan tähän vois hajota.
Kamat vaihtoon ja menoks. Reeneis nähää!

Paljon kaikkia asioita pitäisi tapahtua ja just nyt kaikki ne asiat on hyviä. Kerrankin. Ainut pelottava asia onkin, että mikään niistä asioista ei toteudu, mut sit vaan isketään leuka rintaan ja mennään kohti uusia pettymyksiä. Pessimisti ei pety, tiedän.
Vappukin on taas tulossa ja minähän vietän sen onnellisesti kotona Okkin kanssa painien ja ilmapalloja puhkoen. Vappu sinne tai tänne, koska kohta lienee aihetta suurempaan juhlaan, mutta siitä sitten lisää ehkä myöhemmin.
Kuume hakkaa päälle, mutta se ei saa nyt haitata koska tänään on treenit ja minähän menen vaikka pää kainalossa. Ensi-ilta on 11.6. ja mä olen käynyt max kymmenissä reeneissä ja nyt hitusen hirvittää, että miten sujuu. Kyllähän se sujuu, pakkohan sen on! Tuleekin sit vähän erillaisempi roolisuoritus tehtyä, mikäli saan pirskahtelevan luonteeni piilotettua ja otan 2 kieltä haltuun. Toinen sujuu jo, mutta toisessa on työstämistä.
On muuten harvinaisen jännä huomata, miten teatteri vaikuttaa muuhun elämään. Silloin kun yritän sisäistää hahmoa alan vaistomaisesti pukeutua hahmoni tyylisesti ja ajattelemaan niinkuin hahmoni jne. Onneksi tämän kesän hahmo on inhimillinen persoona.. Mies tuskin kestäisi edellisen kesän tyyppiä. Kun sisäistäminen on suoritettu on hahmo helppo kytkeä on- tai off-tilaan..
Mutta se siitä. Kiitos näkemiin.

Rehellisesti ja suoraan sanottuna: mulla on IKÄVÄ. Saamari, mikä tunne tää on ja kuka sen on keksinyt? En nauti yhtään.

Niin monta kaunista muistoa
on jäänyt kiinni sydämeen,
mutta niistä kaikkein kaunein
on tunne sinusta
ja siitä kuinka sinä minut ihollesi painoit
ja kerroit ettei tämä koskaan unohdu.

Painoin pääni olallesi
ja syvään hengitin.
Uskoin kaiken ja suudelman huulillesi sulatin.

Muistan paljon asioita,
jopa ne turhat pienet riidat,
jotka alkoivat jostain turhaakin turhemmasta
ja repivät rikki enemmän kuin sodat julman maailman.

Sait minut itkemään usein
ja minä loukkasin sinua lujempaa takaisin.

Silti tässä seisomme yhdessä
ja yhä toisiimme turvaamme.
Emme pelkää menneen haamuja,
uskomme voimaamme
toivomme kaunista huomista.

Tähti lentää kirkkaana ylitsemme
ja toiveen sille lausumme
kun toisiamme silmiin katsomme,
tiedämme toiveen toteutuvan:
me yhdessä kuljemme ja toinen toisiimme uskomme.

Minulla on jotakin arvokasta, mitä ei rahassa voi mitata.. <3
Sitä pitää suojella ja vaalia kaikin keinoin.

Muutama paras.. <3

Enhän mä tän flunssan kanssa ole taistellu ku kaksi viikkoa. Noh, se ei nyt estän tän päivän menoa. Mennään eikä meinata!

Tänään ollaan kauniita,
kauniimpia kuin koskaan aiemmin.
Ei murehdita huomisen tuskaa,
sillä sekin me läpi taistellaan.
Yhdessä me pärjätään,
yhdessä kaikki esteet voitetaan.
Olemmehan yksinkin vahvoja.

No niin justiinsa.. Flunssa. Minulla sekä lapsella. Great!
Noh, eiköhän tämä tästä pian taltu. Syytä ainakin ois, koska viikon päästä vois taas olla jotain parempaakin tekemistä kuin sairastamista.

Olen viettänyt kanssasi aikaa tunteja, päiviä, viikkoja.. Olen ollut sinusta niin kauan erossa, että uskoin unohtavani, ja unohdinkin.
Unohdin, millaista on kun joku täyttää lauseet. Unohdin, millaista on kun ei tarvitse sanoa sanaakaan ja asiat vain tapahtuvat juuri niin kuin olin ajatellut.
Hetkessä muistin, miten voin kertoa kaiken ilman kaunistelemista. Suoraan. Muistin, että voin katsoa ihmistä suoraan silmiin ja luottaa siihen, että vaikka hän näkisikin suoraan sisimpääni hän ei ottaisi minulta mitään pois. Hän ei repisi mitään rikki.
Oloni oli tyyni ja rauhallinen. Saatoin nauraa sydämeni kyllyydestä ja muistaa, millaista se oli. Vaikka luulin maailmani romahtavan, erotessa huomasin, ettei minun tarvitse pelätä, sillä sinä olet aina läsnä.

Kaksi sanaa : "Ole" ja "kiltisti". HYI! Että osaankin vihata noita kahta sanaa ja varsinkin jos ne muodostavat kaksistaan käskyn/pyynnön/anelun/kehoituksen/varoituksen.
Sehän nyt on aivan se ja sama, että rupeaako noiden sanojen jälkeen tenttaamaan kumppanilta, että "käytkö sä paljonkin vieraissa" ja "montaako sussua ehdit panna vielä viikonloppuna kun mä olin mennyt".
"Ole kiltisti" on vain nätti ilmaisu siitä, että sattuu olemaan vainoharhainen ja järkyttävän mustasukkainen olio ja tuon pienen viattoman pyynnön taakse piiloutuu viesti: "Jos saatana menet ja panet naapurin Liisaa, niin mä vittu hirtän sut palleista kattoon ja kärvennän sun päänahkas sytkärillä."
Vastaava lausahdus mieheltä naiselle sisältää myös saman sanoman,
mutta sanoi sen kumpi vain kummalle vain ei sen kuuleminen ole kovinkaan mieltä ylentävää. Lähinnä tekee mieli litsata avarilla poskelle ja todeta "Kiitos kulta kun luotat muhun NÄIN paljon".