IRC-Galleria

Musiikin avulla jaksan tarpoa pääpystyssä,
rypeä yksinäisyydessä.
Unohdan hetkeksi,
kuinka sattuu.
Halu tappaa katoaa.
Elämä voittaa,
joo joo joo joo...
Sanat hakkaavat takaraivoon,
omat ajatukset turtuu,
suru hukkuu melodiaan.
säkeet loppuu,
viimeinen sointu sammuu.
Oma angsti hyökkää,
tappaa sisältä.
Kovempaa kovempaa,
Lujempaa.
Hakkaa hakkaa,
revi irti,
raasta.
Tukahdun,
kuihdun pois,
unohdan itseni.

Pää on kipeä
sisältä pimeä
Sattuu satuttaa
Kaipaus kuvottaa
ikävä oksettaa
Rikkoo, rikotaan

Sä teet musta sairaan
sinisen ja harmaan

Orjatar likainen
(aina, aina)
pois enää pääse
(polttaa, polttaa)
Sokeesti sinusta sairastuin
(auta mua)
hukun vaikka uin
Sut väkijoukosta tuntisin
(silmät kii)
sidotuin silmin

Väärä, luvaton
tää peli mulle on:
pettää, petetään
Aion varastaa
jos en sua muuten saa
Jättää, jätetään

Sinä teet minusta perhosen
Kaunis ja lyhyt on lento sen

"Niin monet kerrat oon pettänyt itseni, leikkinyt, että mä olisin joku muu,
miks ei kukaan tuu ja pelasta mua pulasta, opasta oikeelle kadulle,
estä hukkumasta hulluuteen, pahuuteen,
kompastun, pohjaan uppoon, kastun läpimäräksi ja kun takas astun
valon nään, onko ketään, jäljellä, joka vois anteeksi antaa mun pienuuden
jos löytäisin uuden minuuden, tai sit ei, anyway.."

"olisitpa vielä täällä
sen sijaan olet aivan liian kaukana etäällä mun luota
nykyään en löydä mitään
minkä vuoksi oisin onnettomana siis hymyillä pitää
jutut upesti luistaa
puuttuu tekijä joka mut pystyis raiteltani suistaa"

"elämä on matematiikkaa
ilman logiikkaa
ja kun edelliseen kaavaan viittaa
se ei pädekkään tässä laskussa
mussa on sekaisin miinus ja plussa
vähänkin lisää niin on pelkkä nolla
pois jos ottaa on paljon parempi olla"

"yksi vähemmän jolta anteeksi pyytää
yksi vähemmän joka syytöksiä syytää
mun niskaan, mä opin perinpohjaisesti
että suuni pidän kiinni lopullisesti"

Kiitos, nyt mä lähden kävelemään....

Ajattelen asioita. Eilen kuulin kamalia asioita, jotka kertoi minulle ihminen, joka olemassaolon tärkeydellään yllätti minut.En ymmärtänyt, että tämä ihminen on minulle niin tärkeä, mutta nyt tiedän...Kerrankin ennen kun on myöhäistä ja jotain sattuu.
Kuulin eilen eräästä ihmisestä, jolle olisin halunnut kertoa paljon asioita, mutta nyt en tiedä, saanko enää tilaisuutta tehdä sitä, sillä hän on pahoissa ongelmissa.Ei siitä sitten sen enempää...
Kaiken kaikkiaan enskari ja sen jälkeiset bileet sujuivat hyvin, rennossa tunnelmassa. Ainut vain, että ihmiset lähtivä liian nopeasti pois, joten lopputulos oli, että äiti, toni ja minä istuttiin teatterin katsomossa puhumassa paskaa about vähä vail neljään.Siitä sitte himaan ja nukkumaan:)

Huomenna on ensi-ilta...Kaikki kykenevät ihmiset tulkaa toki katsomaan, kun Annika vetää tolppatanssia ihan fiiliksissä.Meno on ku ilotalossa...No ei aivan, kyllähän toki kyseessä on koko perheelle tehty näytelmä.
On ollut ilo taas tehdä uutta prokkista ja nolata itsensä kerran jos toisenkin aivan täysin. Välillä on vituttanut, mutta mutta....Kyllähän sitä tulee enemmän repeiltyä;D
Uusia ihmisiä tuli kuvioihin mukaan paljon, mm. Eetu<3, jonka kanssa olemme toki naureskelleet varmasti toki eniten kaikkia kaksimielisyyksiä:DBuah!
Mutta jättäkäämme vetistelyt sikseen, sillä enskarin jälkeen on BILEET!!! Älkää rakkaat pienet ihmiset yrittäkö saada mua lauantaina kiinni ennen puoltapäivää, sillä voi olla etten pidä siitä;)
Jee jee- fiilistelyä ilmassa...

"Aika herkku..." -Kiitos jälleen Toni.
Joo, ei voi muuta kun kiittää ja kumartaa.

Kesään liityy paljon tarinoita, joissa tyttö tapaa pojan tai poika tapaa tytön. Ne ovat kauniita satuja, mutta mitä kesän jälkeen tapahtuu?
Ihan niinkuin kesäkin suhteet ovat katoavaisia...
Toisaalta olisi mukava olla sadun toisena osapuolena (Joo, siis poikana:D), mutta en tiedä, tahtoisinko mennä syksyyn. En tiedä, uskaltaisinko antaa ajan kulua. Ihmiset ovat laumasieluja, tahtovat ripustautua toisiinsa.Minä en haluaisi olla niinkuin muut.
Pelottavaa kun joutuu taipumaan vain korkeamman edessä ja on myönnettävä ettei voi taistella vastaan.Ettei voi olla yksin.On pakko olla joku jossain.Joskus uskoin, että jossain on ihminen, joka ajattelee asiat näin, kirjoittaa ne näin ja iltaisin hän katselee kanssani samaa tähteä, joka ensimmäisenä uskaltaa syttyä taivaalle.PÖH!Olempa minä ollut tyhmä.Ei kukaan voi tuntea toisen olemassaoloa, vaikka ei edes tiedä toisesta mitään.Vai voiko?

Mutta silti muistot kirvelee.Ihan pirusti...

Huomasin, että turhaa taas olin murheissani mönkinyt, vaikka ei olisi ollut mitään syytä... Nyt voin vaan naureskella :D

Kuusi kuukautta sitten syntyi pienen pieni örkki maailmaan.Myöhemmin hän sai nimekseen Oskari Onni Matias.Nyt tämä kakkiainen ei ole ehkä niin pieni, mutta sitäkin suloisempi.
Pärjätty ollaan hyvin, vaikka joskus sitä miettiikin, että: Jos olisin vielä hiukan väsyneempi, nukahtaisinkohan tähän paikkaan..?Näin jälkikäteen voi vain miettiä, mistä sen voiman löysi.Ehkä vastaus löytyy siitä pienestä hymystä ja tuikkivista sinisistä tähdistä, jotka suurina katsovat minua.Nyt pieni mies nukkuu ja odottaa huomista.Josko vaikka huomenna korjaisi sen DVD:n kun äidin silmä välttää;)