Tulin töistä kotiin, ja Linda oli vahtimassa lapsia. Se oli hyvin tympääntyneen olonen kun tulin. Eilen kun se oli meillä, se oli päättäny viedä koiran kävelylle. Mie oon varta vasten laittanu vaijerin etupihalle että se voi laittaa koiran siihen olemaan. Joten en tajua miks se sitä lähti kävelyttämään. No Cody oli sit nähny toisen koiran, innostunu, vetäny LIndan maahan ja raahannu sitä mukanaan pitikin pihaa. Ei se miulle sitä kertonu, mut kuulin Danilta. Tänään sitten sanoin sille taas kerran siitä vaijerista, että laittaa koiran siihen. Mie tuun kotiin, niin se vaijeri oli kiskottu just ja just oven sisäpuolelle, ja Cody oli siinä kiinni sisällä, niin ettei se päässy kulkemaan mihinkään. Hihnan varaa oli sen verran että pääsi makaamaan tai seisomaan. Mie kun tulin niin Linda lähti tukka suorana kotiin ja Cody-parka uikutti siinä narun perässä. Mie kysyin Ronilta et miks se on jätetty kiinni vaijeriin, niin kuulemma se oli haukkunu, Linda oli kivahtanu et "minä en jaksa tuota enää" ja pistäny sen siihen. Roni sano et Cody on ollu siinä pari tuntia. No samaan aikaan Dan soitti, ja mie kerroin sille siitä. Se vaan totes et ei hän usko, hänen äiti rakastaa koiria ja on kiltti ja kaikkea. Ei se tee tollasta. Mie siltä kysymään kuuluvalla äänellä että kutsutko meitä valehtelijoiks vai ymmärränkö väärin, ja se totes vaan et en, mut ei hänen äiti sellasta tee. Jaaha. Justiinsa niin.
Tekis mieli ostaa Lindalle kuntosalikortti joululahjaks, mut epäilen ettei sen huumori venyis niin pitkälle. Eipähän tarttis kyntää pihaa nenällänsä enää.
Nyt anoppi inhoaa koiraa ja minä ja koira anoppia.
Pitää hankkia kunnollinen lapsenvahti ja äkkiä.