IRC-Galleria

Tulin töistä kotiin, ja Linda oli vahtimassa lapsia. Se oli hyvin tympääntyneen olonen kun tulin. Eilen kun se oli meillä, se oli päättäny viedä koiran kävelylle. Mie oon varta vasten laittanu vaijerin etupihalle että se voi laittaa koiran siihen olemaan. Joten en tajua miks se sitä lähti kävelyttämään. No Cody oli sit nähny toisen koiran, innostunu, vetäny LIndan maahan ja raahannu sitä mukanaan pitikin pihaa. Ei se miulle sitä kertonu, mut kuulin Danilta. Tänään sitten sanoin sille taas kerran siitä vaijerista, että laittaa koiran siihen. Mie tuun kotiin, niin se vaijeri oli kiskottu just ja just oven sisäpuolelle, ja Cody oli siinä kiinni sisällä, niin ettei se päässy kulkemaan mihinkään. Hihnan varaa oli sen verran että pääsi makaamaan tai seisomaan. Mie kun tulin niin Linda lähti tukka suorana kotiin ja Cody-parka uikutti siinä narun perässä. Mie kysyin Ronilta et miks se on jätetty kiinni vaijeriin, niin kuulemma se oli haukkunu, Linda oli kivahtanu et "minä en jaksa tuota enää" ja pistäny sen siihen. Roni sano et Cody on ollu siinä pari tuntia. No samaan aikaan Dan soitti, ja mie kerroin sille siitä. Se vaan totes et ei hän usko, hänen äiti rakastaa koiria ja on kiltti ja kaikkea. Ei se tee tollasta. Mie siltä kysymään kuuluvalla äänellä että kutsutko meitä valehtelijoiks vai ymmärränkö väärin, ja se totes vaan et en, mut ei hänen äiti sellasta tee. Jaaha. Justiinsa niin.
Tekis mieli ostaa Lindalle kuntosalikortti joululahjaks, mut epäilen ettei sen huumori venyis niin pitkälle. Eipähän tarttis kyntää pihaa nenällänsä enää.
Nyt anoppi inhoaa koiraa ja minä ja koira anoppia.
Pitää hankkia kunnollinen lapsenvahti ja äkkiä.

Tänään oli ehkä täydellinen päivä!
15 astetta lämmintä, aurinko paistaa täydeltä taivaalta...
Käytiin ensin aamupalalla ravintolassa, sitten mentiin Fairportin torille ostamaan kaikki kurpitsat sun muut koristeet... Tultiin kotiin ja miun ihan pieni vaan projekti oliki yhtäkkiä että revitään puolipihaa ylös... ja sit myöhemmin istutaan MacGregorissa (muksut isovanhemmila) että hohhoi. Tultiin kotiin ennätysaikasin ja poltetaan puuta takapihalla... luvatta.... so what. Onneks(?) ehdin täs savua väistellessä rupatella tän lyhyen verran.

Mie en oo ikinä tajunnu sitä HIM buumia, koska missasin sen alun ite kun olin tääl jossain... Mut nyt mie oon ihan koukussa yhteen HIM piisiin. En olis ikinä uskonu. Mut se on toi Funeral of Hearts ja mie oon ihan polvet pehmeenä. Hyi miuta.
Ja googletin sanatkin tohon biisiin, enkä voi muuta sanoa kun et jees jees.

Mie näin viime yönä ihan todella tyhmän unen. Siis oikeesti. Jos/kun unet tulee alitajunnasta niin miks hitossa mie tuotan tällästä materiaalia?!
Olin Suomessa mukamas niin et kukaan ei tienny et olin tullu sinne ihan noin niinku extempore. Mut olinpas vekkulina tullu just juhannukseks, kertomatta siis kenellekään. Siinä sit pyörin jonkun sukulaisen ja julkimon kanssa, nimiä mainitsematta, kunnes yhtäkkiä pölähti mieleen luonnollisesti että enköhän tekstaa miun ihanalle parhaalle ikinä kaverille. Noh, kun se ei sit siinä vastannu ja ajattelin unissani et se on varmaan töissä (tekee yötöitä pelinhoitajana) niin päätin sit muka soittaa yhelle tyypille kenen kans oltiin peppu ja paita joskus yläasteella. Ok, nyt kaikki ajatelkaa että kysymyksessä on JUHANNUS... tyyppi vastaa puhelimeen et joo, aatteelin lähtee HIIHTÄMÄÄN (kyllä, suksilla ja sauvoilla) mut jos nyt kuitenki jätän väliin ni mennään vaa baariin...

Nii et ei täs mitään. Hyvin menee. Unohin Ellu pistää paremmaks sen siun unen kans. Mut mie nään just näitä juttuja et oon siel eikä kukaan oikeen tajua et oon oikeesti siel... sie taas oot aina kiirehtimässä lentokentälle ja joku tai jotkut on jäämässä kyydistä... Meil on molemmilla joku vika.

Nyt se on sitten virallista. Ukkelin päähän on onnistuneesti taottu että asumusero on edessä, halusit tai et. Nyt tarviin työpaikan ja alan ettiä asuntoa.

...kun puukotetaan selkään! Kyllä tuntuu mukavalta!
Mie oon nyt niin vihanen että en saa ees unta. Tietysti voi tätä peliä pelata kaksinki... sitä saa mitä tilaa.

Mikä siinä on ku aina kotia tullessa tulee heti kipeeks? ÄRsyttää.
Pitäs maalata keittiön kaapit.

Mie täälä taas hillun.
Tulipahan tuossa mieleen eilen aamuna ekan kerran 28 vuoteen et mitäs jos vaikka leikkais nurtsin. Joo. Saakelin hieno idea. Meillä on vaan ihan pikkunen kukkula tossa takapihalla. Noh, ei muuta kun Roni käynnistämään leikkuri kun ite oo siihen ikänä koskenu. Sitte loppu tietysti heti bensa. Derian neljä vee avuliaasti neuvo että missä kanisterissa sitä on lisää ja mihin luukkuun sitä laitetaan. Sit meikä raahaa sitä toosaa edestakas tunnin verran. Dan tulee käymään kotona ja sanoo et laitappa toi vaihde päälle ni on helepompaa. Kiittikiitti. Mie menin sisään ottaa nokoset. Sit taas. 30 astetta lämmintä, armoton vitutus ja pienehkö kapula. Dan ajaa ruohon tunnissa, miulla meni kaikkine päiväunineen ja kiukutteluineen n. 5 tuntia. Siinä sit meidän tajuttoman kokosen kuusipuun alla pyöriessä alko haiskahtaa kärähtäneiltä neulasilta. Aattelin että kyllä olis siinä äijällä ihmettelemistä. Ekaks ruokatunnilla näkee sen ihmeen et vaimo lykkii ruohonleikkuria, ja sit kotiin tullessa parikymmenmetrinen kuusipuu loimottaa liekeissä. Ihan hyvin selvisin kuitenki kun otetaan huomioon et oli eka kerta ku edes tuli mieleen mokoma touhu, ja et mie oon tunnetusti sellanen prinsessa et teki pahaa jättää korot sisälle sen toimituksen ajaks.

Suomi-reissu on nyt auttamatta takanapäin. Kyllä kävi kunnon päälle. Mut kyllä teki hyvääki! Ehkä tällä saattaa elää vuoden, varsinki kun tietää että ens kesänä varmasti pääsee taas hölmöilemään sinne pohjoseen. Kiitti Asser ja Elina et jaksoitte. Ja muutki ketkä ei näitä löpinöitä lue.

Nyt on sit yks elämä tullu loppuunsa. Miten voiki olla vaikeeta tietää pitkän aikaa et näin käy ja sit ne viimeset päivät on niinku kokopäivä työ. Ootetaan ja ootetaan, toivotaan et joko tää joskus loppuis, ja sit et joko tää nyt kääntyiski ylösalasin ja ehkä sit ei lopputulos oliskaan kuolema. Ja sit kun sitä on ajatellu joka aamu herätessä ja joka ilta nukkumaanmennessä, ja lopulta se onki totta, sit on ihan tyhmänä et just. Nytkö? Siis nyt. 5 minuuttia sitten yks sielu siirtyi ulos ruumiista. Ja sit yks ihminen joka on ollu osa kaikkea aina nykyisen maailmakuvan aikana on menny, lopullisesti, peruuttamattomasti, ikuisesti. Mut sit taas miettii et josko ehkä mikään ei muuttuiskaan. Puhutaan vaan niinku aina ennenki, ihan ku tää henkilö olis niinku on aina ollu ennenki. Nyt mein on kai pakko lisätä siihen OLI ja SILLON KUN ja kaikki tollanen. Kun mie oon kai ainoa joka onnistuis syrjäyttämään koko ajatuksen et joku on kuollu. Se ei vaan nyt just oo tavattavissa. Niinku miun isoisä. Se on jossain käymässä sillon harvoin kun mie ehdin kylään. Tosi lapsellista.

Mut täytyy sanoa että se odottamaton äkillinen kuolema oli ehkä ensimmäisen hetken vaikeampi niellä, mut pidemmän päälle helpompi hyväksyä. Tää kuuden vuoden arvailu ja odotus jätti enemmän kysymyksiä ja pelkoja ja muutenkin uuvutti kaikki. Jos se on välttämätöntä että tämä henkilö kuolee, miks raahata iso joukko ihmisiä läpi sellasesta vuoristoradasta? Tänään menee hyvin, mutta huomenna ei. Tänään lasketaan aika viikoissa, huomenna päivissä, sitten jo tunneissa, mutta sit se onkin päiviä taas. Ja siinä vaiheessa sitä luulee olevansa jotenkin henkisesti varautunu, mut loppu tulee kun märkä rätti päin naamaa.

Ja sit täytyy hyväksyä et me kaikki ollaan ihan yhtä avuttomia kun puhutaan jostain sellasesta kun syöpä. Liian pitkälle levinny kun ekan kerran löytyy. Hyväksy vaan fakta et tuijotat kuolemaa silmiin. Mitään ei ole tehtävissä. Elä sen tiedon kanssa kuus vuotta, vaikka lääkärit veikkasi kahta. Miks sinä? Miks ei vanhempi sisarus? Tai naapuri? Mitä sitä tekee kun ei tiedä itsekkään muuta kun et kuolen tässä parin vuoden sisällä. Ja miltä tuntuu kuolla, kun tietää että oma tytär on raskaana? Itse on todella tuskissaan ja tietää että ei koskaan tule elämään tarpeeks kauan että näkis lapsenlapsensa. Ja sitten antaa periksi. Henkisesti. Antaa mennä. Ei jaksa enää. Ja oma vartalo tappelee viimeseen minuuttin asti, vaikka mieli on jo menny kauan aikaa sitten.

Ihan älytöntä, epäreilua, epätodellista. Sunnuntaina on hautajaiset.

May God hold you in His arms
and heal the sorrow that you feel.

Blessed are they that mourn,
for they shall be comforted.
Matthew 5:4

Juu, höpisen nyt ihan omiani ku oon ollu niin kiltti tyttö vähän aikaa. Nyt voi sit olla mitä haluaa.
Siis tuli tuossa mieleen viime joulu, kun kävin äsken tuolla baarikaapilla läträämässä. Sain jostain lahjaks pullon mustaherukka mehutiivistettä, ja lähin sit ihan ostoksille tonne Liisan Viinalatoon et saatais satsi glögiä juhlan kunniaks. Finlandiathan siinä oli heti mielessä käsi sydämellä ja niin edespäin, mutta annas olla kun katoin niitä hintoja. Joo. Ei. Ja sitä litran puteloa ostamaan sikahintaan kun pari desiä olis tarkotus käyttää.
No siinä ihmetellessä sit huomasin pikkupullon Svedka Vodkaa. Ihan oli ruattalaisen näkönen pullo ja noin hienosti rimmaavalla nimellä lätkästy, joten kyllähän se huvitti, kunnes huomasin että se olikin sitä halvinta mitä siitä ladosta sai.
Siinä sitte Svedka Vodka Glögiä litkutellessa, ja myöhemmin sitä puolityhjää pulloa ihmetellessä piti oikein alkaa arvailla että mistä mokoma nimi. Siis minähän en ole mikään ruotsinpuhuja, joten älkää odottako mitään kovin älykästä, mut näin niinku kuluttajan näkökulmasta: en kyllä olis ostanu, jos olis vieraille pitäny tarjota.
Mut siis mistäpä noin *hieno* nimi? Ekana tietysti vertaamaan meikäläisiin: Finlandia Vodka, Svedka Vodka... vai Svedlandia Vodka? Jag talar inte svedka, mut olisivat nyt oikkeen rimmannet jos sitä meinasivat. Siitäpä tuli mieleen kun yks tyyppi kysyi että mitäs kieltä me siellä meidän maassa puhutaan, finlandiaako? Olis kai pitäny sanoa että juu juu, ja svedlandiaa kans, ja jotkut vieläpä laplandiaa ja ruslandiaakin. Englandiaa puhutaan vaan pilkun jälkeen baarissa jos on pakko. Ja norlandiaa seuraavana aamuna vessassa.
Tietysti Svenlandia olis loogisempi muoto kun Svedlandia, myönnettäköön, mutta jospa se vaan kuulosti fiinimmältä tuon d-kirjaimen kanssa. Ja Svenka kuulostaa paljon venäläisemmältä kun ruotsalaiselta. Olkoon siis Svedka.
Mutta ehkä ne on hurrit keksineet nimen ihan omin nokkinensa. Tai meidän avustuksella. Siis jos aletaan panna vodkaa ihan pullotettavaks asti, ja siitä tietysti jotain fiksua ihmistä palkkaamaan että mites tätä markkinoitas ni tuodaan sinne suomalainen, joka tunnetusti tietää viinakset. Hyvää tai pahaa, ihan samaa... Pienten maistiaisten jälkeen sitä sitten kysytään että mitäs tykkäät, ja vedoten Suomi-Känni-Suomi sanakirjan (mne) lausumisohjeisiin, ...sshiiiss sshhehän on vvotkaaa... = Svodka. Mikä saattaa siis helposti kääntyä monen (ruotsalaisen) isänmaallisen suun kautta kuljettuaan muotoon Svedka.
Huomaan kyllä että nyt alkaa kuulostaa pahalta, kun nähtävästi tän erityisen viihdyttävän nimikkeen keksimiseen en keksi muuta syytä kun suomalaiset, mut mehän ollaan muutenkin maailman napa ihan selkeästi, joten miksei tässäkin asiassa.
Jos ihan vaan ruotsalaisille jätetään kaikki kunnia, niin keksikäähän lauseita mistä tuo nimi olis voinu tulla. (Sehän ei siis VOI olla mahdollista että joku mielikuvitukseton ihminen vaan ajatteli että rimmataan swedish ja vodka!) Miun yritelmä: SVEn Drycka KAcka Vodka. Ja _kyllä_ viittaan omakohtaiseen kokemukseen tämän nimenomaisen vodkan juomiskokemuksesta.