IRC-Galleria

Miun kaikki pomot ja esimiehet ja työkaverit ja mitkä lienee ovat tulleet hulluiks. Siis menneet aivan piip piip. Ihan kauhea draama menossa töissä. Muhinu jo jonkun aikaa, ja nyt tuntuu et jokainen päivä on entistä hullumpi. Kaikki on ihan sekopäitä. Ihan ku pikkukakaroita jotka tappelee lelusta. Katotaan kenellä napsahtaa ensimmäisenä, ja mitä siitä seuraa.

Koko juttu on niin mutkikas ja sekava ja uskomaton, että turha edes yrittää kuvailla.

Mutta minä loistan yhdessä päärooleista. Siis miun koko olemus varmasti kiljuu draamaa kun saan kaikki aina ihan pois raiteiltaan. Ei sillä, etteikö koko soppa ollu siellä odottamassa jo, mutta tarttivat pätevää hämmentäjää enneku päästiin tähän pisteeseen. Jos mie joskus oppisin antamaan asiotten vaan olla niinkun on...

Jotkut päivät ei sitten kulje ollenkaan.
Tänään oli semmonen et olis pitäny jäädä aamulla sänkyyn ja vetää peitto korviin.
Asiat kun alkaa mennä pieleen ni siitäpä ei sit loppua tulekaan ihan äkkiä.

Ei jaksa edes näpytellä vitutuksia ulos.

Voihan höh.
Aina mie mietin et mikä miun elämässä mättää, ja ottaa sen *piuhat kulkee Inarin kautta* et tajuan. Ja kun pitää hölmön tajuta vähän väliä kun ei pysy muistissa.

Mutta taas muistu mieleen kuin köyhä elämä miullaki on. Ekaks A alko jutella et tulee käymään, ja sillon miulla just tuli mieleen et hetkinen. Miul on joskus ollu elämä. Sit yks ihana ihminen halus näyttää miulle paikan täällä, mikä sit oli ihan kun LPR:n venesatama. Ja sit E & A alko jutella että tulee käymään.

Nyt mie oon ollu ihan paskalla tuulella koko päivän, kun jotenki tuli mieleen et miullakin ehkä vois olla elämä jos asuisin jossain siellä. Ja just et mikä miulta nyt puuttuu. Tai jos vois ees täällä viettää aikaa jonkun kanssa joka on hereillä puol kymmenen jälkeen... Ja miten sit selität et miks tuut kotiin sellain et potkit ovet sisään ja yhtäkkiä kaikki pitää tapahtua heti. Et niinku maalaa koko talo ja rakenna jotaki, jos et oo valmis parin tunnin päästä ni mie tuun ja potkin. Kun pitää tapahtua, nyt heti eikä kohta. Kun mie en kestä tätä enää. Jotain pitää tapahtua.

Viime kesänä ne 4 viikkoa Suomessa oli yks niistä parhaista ajoista ikinä. Mie tajusin ja jopa Dan tajus kuinka ihania ihmisiä miun elämässä on. Mie tulin kotiin ja ajattelin et oon mie niin onnekas. No nyt on jo unohtunu et miks olen. Ja just alkaa muistua mieleen.

Mikä miuta pitää täälä? Avioliitto. Koulu. Työ. Se vitun ihanan ärsyttävä äijä. Mut en tiiä onko mikään vaihtokauppojen arvosta, paitsi toivottavasti se viimenen. Ja koulu. Sen takia mie puren hammasta ja tapan itteni koko vitun touhun kanssa. Kaikki kaatuu päälle ja mie vaan vitun pinnistelen että koulu menee hyvin vaikka kaikki muu on päin persettä. Paitsi nyt tän viimesimmän kurssin kanssa, kun vihaan sitä eukkoa. Oon yrittäny parhaani mukaan tehdä kaiken niinku se kielsi, toivottvasti saan F:n että pääsen selittämään kaikille miks. Se on niin mahollisimman perseestä kun voi olla, ja miuta nyt muutenki vituttaa jo valmiiks.

Ja se se äijän kääkkänä, voihan helvetti.

Tekis mieli mökille, saunaan, ja kunnon kossupaukut ennen avantouintia. Ja sit suomalaiset kännit. Vitut näistä saakelin perseistä täällä. Perkele. äRsyttää.

Tulin töistä kotiin, ja Linda oli vahtimassa lapsia. Se oli hyvin tympääntyneen olonen kun tulin. Eilen kun se oli meillä, se oli päättäny viedä koiran kävelylle. Mie oon varta vasten laittanu vaijerin etupihalle että se voi laittaa koiran siihen olemaan. Joten en tajua miks se sitä lähti kävelyttämään. No Cody oli sit nähny toisen koiran, innostunu, vetäny LIndan maahan ja raahannu sitä mukanaan pitikin pihaa. Ei se miulle sitä kertonu, mut kuulin Danilta. Tänään sitten sanoin sille taas kerran siitä vaijerista, että laittaa koiran siihen. Mie tuun kotiin, niin se vaijeri oli kiskottu just ja just oven sisäpuolelle, ja Cody oli siinä kiinni sisällä, niin ettei se päässy kulkemaan mihinkään. Hihnan varaa oli sen verran että pääsi makaamaan tai seisomaan. Mie kun tulin niin Linda lähti tukka suorana kotiin ja Cody-parka uikutti siinä narun perässä. Mie kysyin Ronilta et miks se on jätetty kiinni vaijeriin, niin kuulemma se oli haukkunu, Linda oli kivahtanu et "minä en jaksa tuota enää" ja pistäny sen siihen. Roni sano et Cody on ollu siinä pari tuntia. No samaan aikaan Dan soitti, ja mie kerroin sille siitä. Se vaan totes et ei hän usko, hänen äiti rakastaa koiria ja on kiltti ja kaikkea. Ei se tee tollasta. Mie siltä kysymään kuuluvalla äänellä että kutsutko meitä valehtelijoiks vai ymmärränkö väärin, ja se totes vaan et en, mut ei hänen äiti sellasta tee. Jaaha. Justiinsa niin.
Tekis mieli ostaa Lindalle kuntosalikortti joululahjaks, mut epäilen ettei sen huumori venyis niin pitkälle. Eipähän tarttis kyntää pihaa nenällänsä enää.
Nyt anoppi inhoaa koiraa ja minä ja koira anoppia.
Pitää hankkia kunnollinen lapsenvahti ja äkkiä.

Tänään oli ehkä täydellinen päivä!
15 astetta lämmintä, aurinko paistaa täydeltä taivaalta...
Käytiin ensin aamupalalla ravintolassa, sitten mentiin Fairportin torille ostamaan kaikki kurpitsat sun muut koristeet... Tultiin kotiin ja miun ihan pieni vaan projekti oliki yhtäkkiä että revitään puolipihaa ylös... ja sit myöhemmin istutaan MacGregorissa (muksut isovanhemmila) että hohhoi. Tultiin kotiin ennätysaikasin ja poltetaan puuta takapihalla... luvatta.... so what. Onneks(?) ehdin täs savua väistellessä rupatella tän lyhyen verran.

Mie en oo ikinä tajunnu sitä HIM buumia, koska missasin sen alun ite kun olin tääl jossain... Mut nyt mie oon ihan koukussa yhteen HIM piisiin. En olis ikinä uskonu. Mut se on toi Funeral of Hearts ja mie oon ihan polvet pehmeenä. Hyi miuta.
Ja googletin sanatkin tohon biisiin, enkä voi muuta sanoa kun et jees jees.

Mie näin viime yönä ihan todella tyhmän unen. Siis oikeesti. Jos/kun unet tulee alitajunnasta niin miks hitossa mie tuotan tällästä materiaalia?!
Olin Suomessa mukamas niin et kukaan ei tienny et olin tullu sinne ihan noin niinku extempore. Mut olinpas vekkulina tullu just juhannukseks, kertomatta siis kenellekään. Siinä sit pyörin jonkun sukulaisen ja julkimon kanssa, nimiä mainitsematta, kunnes yhtäkkiä pölähti mieleen luonnollisesti että enköhän tekstaa miun ihanalle parhaalle ikinä kaverille. Noh, kun se ei sit siinä vastannu ja ajattelin unissani et se on varmaan töissä (tekee yötöitä pelinhoitajana) niin päätin sit muka soittaa yhelle tyypille kenen kans oltiin peppu ja paita joskus yläasteella. Ok, nyt kaikki ajatelkaa että kysymyksessä on JUHANNUS... tyyppi vastaa puhelimeen et joo, aatteelin lähtee HIIHTÄMÄÄN (kyllä, suksilla ja sauvoilla) mut jos nyt kuitenki jätän väliin ni mennään vaa baariin...

Nii et ei täs mitään. Hyvin menee. Unohin Ellu pistää paremmaks sen siun unen kans. Mut mie nään just näitä juttuja et oon siel eikä kukaan oikeen tajua et oon oikeesti siel... sie taas oot aina kiirehtimässä lentokentälle ja joku tai jotkut on jäämässä kyydistä... Meil on molemmilla joku vika.

Nyt se on sitten virallista. Ukkelin päähän on onnistuneesti taottu että asumusero on edessä, halusit tai et. Nyt tarviin työpaikan ja alan ettiä asuntoa.

...kun puukotetaan selkään! Kyllä tuntuu mukavalta!
Mie oon nyt niin vihanen että en saa ees unta. Tietysti voi tätä peliä pelata kaksinki... sitä saa mitä tilaa.

Mikä siinä on ku aina kotia tullessa tulee heti kipeeks? ÄRsyttää.
Pitäs maalata keittiön kaapit.