IRC-Galleria

käväsin viikonloppuna suomen legendaarisimmassa hiphop-levykaupassa ekaan kertaan pariin vuoteen. idea funkkarissa käväsyyn tuli lauantaina kampin mäkisessä tuplajuustoja mussuttaessani. olin ollut edellisiltana tuulian kanssa kaupungilla höystäämässä ja tennarissa hopkinsin uusinta trilleriä katsomassa, lauantaille ainoa suunniteltu meno oli lahen taiteiden yössä hilpaisu. venaillessani porukoiden kyytiä takaisin kotikaupunkiin päätin siis hyödyntää luppoaikaa kävelemällä parin korttelin päähän levyjä katsomaan.

funkiestissa tuli käytyä jossain vaiheessa aika usein. en sanoisi 2000-luvun vaihteen olleen omalla kohallani mitenkään erityistä räppiaikaa, vaikkakin fintelligenssin eka levy oli kyllä kuuma tapaus ilmestyessään silloin joskus, ollessani seiskalla. tai no okei, oli siinä ehkä jotain pientä buumia havaittavissa... lähinnä oma kiinnostus koski kuitenkin vain musaa, ei teksteissä mainittuja kulttuurin elementtejä. spreijaajaa tai b-boytä musta ei olisi saanut tekemälläkään, koska sellainen oli mun mielestä luontevampaa brooklynin, ei herttoniemen katupojille. pelkkä musiikki siis riitti.

fintelligenssin kadunmakuisen ja tuoreen, ns. aidon suomisoundin jälkeen maku kotimaiseen hoppiin meni aika nopeasti. touhu muuttui humoristiseen paskaan ja jenkkien dollariräpin kopioimiseksi, eikä petrinygårdeille, royalfamilyille sun muille cheekeille voinut kuin nauraa. valitettavan harvassa olivat avaimen ja ceebrolisticsien kaltaiset todelliset sanansäilän taiturit. kun vielä fintelligenskin erehtyi harhapoluille keskittyen uusien julkaisuidensa myötä klubibiitteihin, alkoi jo jonkin aikaa kiinnostanut ulkomaan tuotanto vetää puoleensa entistä enemmän.

nopeasti kävi selväksi, että levyjä pyörittävät ja riimejä rustanneet härmäläiset seurasivat muita maita rankasti jäljessä. ruotsalainen looptroop ja timbuktu oli kovia nimiä, aluksi mainitun keikoilla tuli monesti käytyä. rahaa syynäsin myös hiukan tanskalaiseen ja ranskalaiseen tuotantoon, mutta valtaosa säästöistä meni luonnollisesti ison meren taakse. kaikkien hypettämä eminem elokuvarooleineen oli tietysti jees, mutta parhaimmat sävärit sain nasin, snoopyn, outkastin ja jay z:n musiikista. myös commonin, mos defin, talib kwelin, dr dren ja the rootsin julkaisut olivat itsestäänselvyyksiä minidiscejä nauhoitellessani.

jossain vaiheessa valtavirtabiitin tilalle oli kuitenkin saatava vaihtoehtoista sämpleä. sitä tarjosi usa:n mahtava underground-verkosto, jonka tiiviseen seuraamiseen kavereideni kanssa pikkuhiljaa ajauduttiin. levylafka anticon oli ehkä kovin juttu ikinä, ja sellaiset artistit kuin el-p, themselves, mr. lif, rjd2, alias, sole, capital d & the molemen ja atmosphere olivat täysin omaa luokkaansa. jonkinlainen ug-jenkkirapin fiilistelyn kliimaksi tapahtui tuossa 2003 syksyllä, kun bostonilainen pioneeri sage francis saapui suomeen keikalle.

mutta vaikka sana usan vaihtoehtorapin kovista nimistä levisi ja francisin kaltaisia jesuiittoja saatiin kauas pohjoiseen ihan mikin ääreen esiintymään, oli kavereiden levyjä melko turha luulla löytävänsä anttilasta. itseasiassa levyjä ei tahtonut löytää juuri mistään. lapinlahdenkadulla sijaitseva funkiest oli kuitenkin poikkeus. valikoima oli hämmentävän hyvä, ja sen lisäksi että levyjä oli ylipäätään tarjolla, hyllyjen valikoima myös päivittyi kiitettävän nopeasti. tästä syystä siis funkkari oli luonnollinen osoite sunnata aina helsinkiin päin eksyessä.

lauantaina olin jälleen siellä. lafkan omistaja ja pyörittäjä juha seisoi kassakoneen takana niin kuin aina ennenkin. perinteisessä kauluspaita - ja kuluneet farkut -lookissa tilauksia kirjaamassa, kuinkas muuten. pienen mutta viihtyisän puljun nurkassa sijaitsevilla nuhjuisilla nahkasohvilla oli monesti tullut istuskeltua. looptroopin poikien nimmareilla varustettu promoen vallankumouksellinen juliste oli säilyttänyt paikkansa levy-ja cd soittimen yläpuolella. itseni lisäksi liikkeessä hortoili myös pari muuta sälliä, luonnollisesti. funkiestissa on aina asiakkaita.

kun kerran olin paikan päälle eksynyt, päätin ihan vaan vaihtelun vuoksi hankkia jonkun levyn. katselin hetken uusimpia julkaisuja, vinyylejäkin selailin huvikseen. käteen tarttui lopulta talib kwelin vastikään julkaistu lätyskä, jonka pistin kuunteluun. levy oli hyvänkuuloinen, mutta hinta suolainen niinkuin aina jenkeistä hiljattain postitetuilla tuppaa olemaan. surkutellessani tätä juhalle suositteli kaveri silmälasiensa takaa mulle talibin v. 2002 julkaisua, 'qualitya'. kappas vaan, sitä mulla ei vielä ollutkaan.

"ota se, talib oli jo silloin new yorkin kovin eikä toi kustanna kymppiä enempää."

kuten niin monta kertaa ennenkin, uskoin tätä it-nörtin näköistä mutta sydämensä hiphopille menettänyttä nelikymppistä jamppaa. ja samalla lailla kuin vuosia sitten, juha tiesi mistä puhui.

on kyllä hyvä levy.


ps. nyt mieshuoraan ja mainostan, mutta....

http://www.thefunkiest.fi/