tänään kävimme kingstonissa. pieni kyläpahanen se oli, vähän isompi kuin lahti kuitenkin. mutta vaikka etäisyyttä lontooseen ei ollut kuin kymmenkunta mailia, ei rauhallisesta lauantai-shoppailusta ollut tietoakaan - joka paikka oli täynnä ihmisiä!
päivä vierähti nopeasti, koska kauppoja oli miljoona ja haluni kyltymätön. ostin monenmoista kivaa: sellaista, mitä suomesta ei löydä ja sellaista, mikä härmän perukoilla maksaisi huomattavasti enemmän. myös ihmisten kanssa oli jees jutustella ja kertoa olevansa suomesta, kaikki tuntuivat olevan iloisia höpötellessään pohjoisen pojan kanssa.
starbucksissa ei tosin varmaan oltu kovin iloisia vierailustani, kun pöllin sieltä kahvikupin.
illalla hyppäsimme bussiin ja matkasimme takaisin wimbledoniin. jo melko tutuiksi tulluilla kulmilla kulutimme sitten aikaa pubissa istuskellen ja olutta ryystäen. yhdessä vaiheessa olin jo lähellä kiljaista "aye, mates! saturday, this the fuckin' match day! chee-eers!" mutta en sitten huutanut. ja hyvä niin, sillä screeniltä ei tullutkaan jalkapalloa. ihmisten aikaansaama meteli oli silti melkoinen, kun kaikki kailottavat iloisesti kovaan ääneen ja tilaavat lisää juominkia. täälläpäin asustaa iloista kansaa, eikä kukaan edes uhkaa tulla vetämään kuonoon!
. . .
last night in london, what a shame. still, kyllähän tänne pääsee aina uudelleen. nytkin big benin näkeminen oli vain parin klikkauksen päässä.
PS. täällä on nyt jotkin kyltsin alltså kyllikin alltså kylie minoguen uran 20v-pippalot. radiossa soi kyrberin biisit, telkasta tulee neidon taikashowta ja taivaalla räiskyy ilotulitteet. wau! on se kyykenderi aika emäntä.