IRC-Galleria

1. Sataa.

Sataa.

SATAA.

Sade on kyllä valtavan kaunis sana, mutta eikö sentään voitaisi kehittää eri sanoja kyseiselle vedentulolle riippuen siitä, millä voimalla ja muodolla se alas tulee? Sade viittaa ihan selvästi sellaiseen raikastavaan ja pehmeään kokemukseen. Kastua saa, mutta ei hytistä kalseudesta. Entä sitten tämä jatkuva vesiryöppy, joka on kestänyt jotakuinkin kahdeksan kuukautta ja ylikin? (No olkoon, on välissä ollut satunnaisia aurinkoisia tai edes kuivia päiviä, mutta en muista että viikkoakaan olisi kulunut ilman vettä.)

Jostain syystä minulla on hämmentävä tapa aloittaa merkinnät aina otsikosta poiketen jollain muulla, ja vasta sitten päästä itse asiaan.

2. Puhun siis siitä, kun tietää, että nyt jokin tapahtuu viimeistä kertaa. Viimeinen NDT:n näytös Tilburgin teatterissa, viimeinen normaali perjantai-opiskelupäivä, kohta niitä viimeisiä kertoja tulee lisääkin. On se aika surkeata. Tietysti elämä läiskii takaisin ja näyttääkin, että ähäkutti, eipäs kuvitellakaan mitään viimeisiä kertoja! Mutta silti. Eletään nyt vain sen mukaan mitä oletetaan olevan, eikö.
Samalla voisi viitata ns. "positiiviseen koti-ikävään". Jännää miten siitä voi olla monta vivahdetta. Elämisessä on erilainen energia riippuen siitä, ollaanko menossa ikävän kohdetta kohti vai siitä pois, kuten opettajani sanoi. Vaikka en kyllä luule, että ikävän kohde olisi mikään absoluuttinen totuus. Taitaa olla semmoinen vika, että kaivataan monesti sitä mitä ei ole.

(vaikka en kyllä koskaan mitenkään sydäntäriipaisevasti kaivannut ulkomaille Suomessa asuessani, eipä sikäli...)

3. Ihanaa, että on erilaisia ihmisiä. Ihanaa myös huomata kaikkien pettymysten jälkeen, että kohteliaita, ystävällisiä ja välittäviäkin ihmisiä on. Nämä mielipidehavannoinnin muutokset voivat tapahtua myös saman ihmisen suhteen.

E

P.s. kaakao ja vehnäpuppuleipä hillolla on ihana ihana ihana eurooppalainen epäterveellinen lauantaiaamiainen! <3