IRC-Galleria

"Dance is primitive, unconscious, intangible; not intellectual or verbal. It can only be passed on from body energy to body energy, from soul to soul. It, therefore, is ever-changing and ever-evolving, while remaining human, vital, and honest. Movement doesn't lie. YOu can't hold it in your hand or hang it on the wall. It is a life experience and exists only for the moment in which it happens."
- Jose Limón - The artist re-viewed

Tänään oli SLB-meeting, eli eräänlainen opinto-ohjaussysteemi/ryhmä. Siinä keskustelu eteni siihen, miltä tuntuu olla kakkosluokalla ja mikä on yleinen fiilis nyt täällä. Yksi tyttö joka hyppäsi c-luokalta koko porukan kärkeen, kaikki lajit ylimmissä mahdollisissa tasoryhmissä, jutteli jotain, että kauhean ahdistava sellainen kilpailuhenkinen ilmapiiri, missä perästä tuntuu ja kaikki on kiinni siitä, eihän kukaan vain ole parempi kuin toinen ja jos on, se on sitten aika huono juttu. Osui vähän omaan kyllä tuokin; itse pidin tätä tyttöä nimenomaan nenä pystyssä -lehmänä, mutta itseasiassa hän oli ja on kai aika herttainen ja mukava.
Samaten meidän SLB (eli siis se opinto-ohjaaja), modernin tanssin opettaja täällä, kertoi sellaista, että mennessään auditioniin siellä oli äärimmäisen rasittava tilanne yli neljänkymmenen kyynerpäätaktiikkaa käyttävän minäminäminäolenparasparasparas -tanssijan kanssa. Ettei hän ollut tottunut sellaiseen, koska oma koulupiiri oli ystävällinen ja kannustava, ja ettei hän pysty laittamaan omaa parastaan likoon sellaisessa tilanteessa.
Tiedän tunteen niin hyvin. Itseltä katoaa kaikki positiivinen energia ja itseluottamus sellaisessa luokkatilanteessa, missä samat ihmiset tunkevat jatkuvasti luokan ja peilin eteen nähdäkseen koko ajan oman erinomaisuutensa, ja jotka katsovat alaspäin muita että tuo nyt ei ainakaan pärjää mulle. Oli jossain määrin oikeasti helpottavaa, ettei se mielikuva olekaan vain omassa päässäni, vaan sitä oikeasti tapahtuu.

Ne ihmiset, jotka eivät kestä tuota, eivät kai ikinä pärjää tanssimaailmassa. En vieläkään osaa itse päättää ollako nöyrempi ja vaatimattomampi vai ihan tunteeton bitch ja tunkea eteen ja olla juuri minäminäoleeeeenparas fuck the others -tyyliin.
Miten säilyttää nöyryys ja eteenpäinvievä kunnianhimo, molemmat?

Elise