IRC-Galleria

Nyt se alkaa onneksi olla ohi. Huomenna risteilylle Ruotsiin tai Viroon. Lukiojärjestelmä on nykyisenlaisena täysin turha, muka yleissivistävä välivaihe ennen yliopistoa, ja olen onnellinen, että se on ohi. Kuitenkin Yhteiskoulun lukiota tulee todella ikävä. Useita opettajia, keitä olisi tehnyt mieli vetää turpaan pariinkin otteeseen, tulee ikävä. Erityisen valtava ikävä tulee kavereita, joiden kanssa on tullut jumitettua vuosi jos useampikin.

Juuri nyt kaikki tuntuu menevän prikulleen niin, miten ei pitäisi. En keksi enää montaakaan asiaa, joka voisi mennä päin silmää. Ranteitani jalkapallolla viillellessäni mieleeni pulpahtivat ne aamut, joina elämä oli aivan perseestä ja kaikki meni päin helvettiä. Niinä aamuina minulle lämpimästi hymyilevät, joskus minulle tuntemattomatkin kasvot muistuttivat minua siitä, että aurinko joka tapauksessa nousee joka aamu. Tahdonkin kiittää jokaista, joka on auttanut minua elämässäni hymyilemällä minulle joskus. En voi sanoin kuvailla kiitollisuuttani niitä ihmisiä kohtaan, jotka ovat millä tahansa tavalla auttaneet. Kysyneet kuulumisia, kun ei ole kuulunut erityisen hyvää. Jeesanneet, kun on ollut vaikeaa. Kaikkein kauneinta, mitä ihmisessä voi olla, on hyvä sydän.

Yritän siis sanoa, että Yhteiskoulussa on ollut hyvä olla, ja että olen siitä kiitollinen kaikille koulun oppilaille ja opettajille. Toivon, että tulevaisuudessakin Yhteiskoulu olisi paikka, jossa kaikilla on hyvä olla.