Surun kyyneleet poskillasi jäätyneet,
vaikka lämmin syli kaipaa jäistä rintaa,
ei se sua kohtaa.
Kun liian pitkään kuristaa,
sydän alkaa kuihtua, pois sulkea.
Ei enää silloin huvita,
kohti valoa kulkea,
kohti lämmön tunnetta.
Kylmän taivaan ratsastaja,
mikä saa sut polvilleen?
Etkö kasvoilla pelkoa nää?
Kun kaikki saat jäätymään,
viereesi kylmään.
Niin kylmä näissä huoneissa,
kylmä, etkä tunteita osaa ohjata.
Kun lämmin käsi kurottaa,
kohti jäistä sielua,
voi se murentua.
Kylmän taivaan ratsastaja,
mikä saa sut polvilleen?
Etkö kaikkia toiveita nää?
Niitä, jotka lämmittää,
ja muistoihin jää.