Eilen sitten istuskelin äidin synttäreillä. Täytti 45v, mitä on vaikea uskoa, kun menoa katselee. Olispa itselläki aikaa harrastaa kaikkea kivaa, mutta opiskelut.. ja opiskelu vie niin tuskaisen paljon aikaa :(
Tuli sitten puheeksi siinä äidin ja mummon kanssa tekninen ala. Olin sitä mieltä et valitsin alani joskus murkkuikäisenä, katseltuani tarpeeksi sukulaisnaisen kamppailua matalapalkka-aloilla, hampaattomuutta parantaa asianlaitaa, tehottomia yrityksiä nostaa työn arvostusta. Tein päätöksen et minä en ainakaan sellaiseen ala: "Ihan tyhmää, tuohon halpaan en mene." Eli nenä kohti miesten aloja -> (ne osaa sentään pitää puolensa palkkaneuvotteluissa)
Siihen äiti vain totesi et, "niin.. kyllä sinä valintasi teit jo nuorempana, leikki-ikäisenä, kun valitsit barbien sijasta leegot." Että sellaista. Ehkäpä tärkeät valinnat oikeestaan tehdään jo siinä 3v. Loppu on vain järkevien perusteiden etsimistä perstuntumalla tehdyille päätöksille, aina iän ja kehitysvaiheen antamien valmiuksien pohjalta. Niinkuin aina. Meillä kaikilla.