Muutama päivä sitten se sitten tuli. Nimittäin ilmoitus vaihtopaikan saamisesta. Saksaan, Mannheimiin. Ja minähän en puhu saksaa kuin muutaman sanan... sen mitä Rammsteinin biiseistä voi oppia.. ja jotenkin tuntuu et ne fraasit ei oo niitä mitä virastossa tarvitsee!!! :D
Paljon pitäisi saada aikaan ennen vaihtoon lähtöä: Kalusteet ja kämppä pakettiin ja varastoon, kissat hoitoon, varata opiskelijakämppä saksasta ja tehdä jotain surkean kielitaitoni pönkittämiseksi. Saksassa vaihdossa olleen kaverini tosin lohduttivat, että kyllä yliopiston sisällä saksalla pärjää. Hyvä niin.
Ja tanssiakin kuulemma harrastavat, Boogie Woogien luvattu ihmemaa. Jospa sitä löytäisi tiensä paikallisiin tanssipiireihin, huolimatta vajavaisesta kielitaidosta. Vaikka eihän sitä kielellä tanssita, vaan jaloilla ja kropalla. Se on sitä kansainvälistä mitä kaikki ymmärtää. Kehon kieltä. Simppeliä.
Kaikesta häslingistä on kiittäminen Kultsia. Aluksi en ollut vaihto-opiskelusta juurikaan kiinnostunut: valmistuminen pitkittyy kun vaihdossa nopat on tiukassa ja ikävähän minulla Suomeen jääviä kavereita tulisi, puhumattakaan kissoista. Mutta toisaalta.. ikävähän tuo tulisi myös vaihtoon lähtenyttä poikakaveria :( Ankaran pohdinnan tuloksena myönnyin varovaisesti vaihto-opiskelun kannalle: Vaikka noppia ei kertyisi ainuttakaan koko reissulta, niin voipahan ainakin hengailla kultsin kanssa, ihailla maisemia, ehkäpä lasketella, tanssia, tutustua uusiin ihmisiin ja opetella pari sanaa saksaa.
Nyt sitten pienellä kauhulla odottelen koittavaa elokuuta. Ens keväänä takaisin suomeen. Uutena ihmisenä, vai sinä samana vanhana? Siinäpä pohdittavaa.