IRC-Galleria

Nyt kaipais kyllä oman kullan syleilyä, kun jotenkin semmonen yksinäinen olo nyt.
Tampere on yksinäisten ihmisten kaupunki.

Ja keskiviikkona lähden matkalle ja tällä kertaa luultavasti huomattavasti pidemmäksi aikaa.

Ja sitten matkaan taas etelä-Suomeen erään ihmisen luokse, tällä kertaa pitemmäksi aikaa. Asun kai tavallaan silleen kahdessa paikassa, Tampereella ja siellä.

Alkaa vähitellen ärsyttää nuo jatkuvat errorit kun yrittää pokeria pelata. Johtuiskohan sitten Mozilla 3.0 versiosta jonka asensin pari päivää sitten, vaikka sitä en kyllä usko? Vai onko sitten serveri vain jotenkin haavoittuva tänään?

Tapasin tuossa hiljattain (elokuun alussa) erään vesimiehen jonka kanssa kyllä kaikki kemiat natsasivat ihan täydellisesti, vaikka vaikeita ne vesimiehet muka useimmiten ovat. Mutta minusta hänen kanssaan kaikki on ollut luontevaa, helppoa ja tuntunut sellaiselta oikealta, härkä ja vesimies tuntuvat sopivan todella hyvin toisilleen. Samanlainen huumorintaju, kokeilunhalu, halu olla paljon toisen lähellä, sekä se seikka että olemme kumpikin sellaisia nopeasti syttyviä nautiskelijoita löytyvät meistä molemmista.

Ja koko yö tässä kai mennee, hyvin addiktoivaa kun on.

Vietin juuri äskettäin kymmenen ihanaa ja lemmekästäkin päivää eräässä etelä-Suomen pikkukaupungissa. Emme liikkuneet paljonkaan kuitenkaan ulkona, vaan aikamme vierähti peuhatessa sisällä, milloin sohvalla ja milloin taas sängyssä. Sadepäivät kuluivatkin siten hellyyden ja läheisyyden merkeissä, siis asioissa joita olen saanut harvoin kokea. Oikeaa läheisyyttä ja hellyyttä, jonkin pelkän tyhjän baari suhteen sijaan joista ei koskaan tule mitään pysyvää. Annoin lupauksen palata sinne heti kun vain siihen pystyn, siihen asti riudun yksinäisyydessä täällä Tampereella joka on hyvin kylmä ja kolkko kaupunki, siis samanlainen kuin Helsinki, ehkäpä jopa tavallaan vieläkin pahempi. Kun saavuin tiistaina iltapäivällä Tampereelle, olivat henkiset suojaukseni taas päällä ja olin lähes nyrkit pystyssä kaikkia kohtaan, vaikea löytää Tampereelta oikeastaan yhtäkään hyvää asiaa tai ihmistä. Henkinen tilani siis muuttui dramaattisesti saapuessani kaupunkiin joka tarkoittaa minulle vain yksinäistä elämää ja tuhlattuja vuosia, olenkin tiennyt aina että Tampereelta en omaa rakasta koskaan voi löytää. Olin myös henkisesti varmastikin paljon vapautuneempi tuossa toisessa kaupungissa ja siksikin pystyin antamaan hellyyttä ja kertomaan tunteistani ja ajatuksistani avoimesti, pelkäämättä, henkiset suojaukseni kun olivat poissa. Sisimmässäni olen hiukan pehmo, tunteikas, herkkä romantikko ja ero tuottikin tuskaa, lähtö takaisin Tampereelle, paikkaan joka ei merkitse minulle juuri mitään, muuta kuin uusia ikäviä ja yksinäisiä öitä.

Ei minulla sitten ole prempaakaan tekemistä kuin pelata pokeria tähän aikaan.
Vain 1044 jäljellä.

Pelailin ja vielä aloin sitten facebookiakin päivitteleen, on se lievästi addiktiivisuutta aiheuttava. Mutta nyt taidan jo viimeinkin sukeltaa sinne sänkyyn.

Iso pannupizza iltapalaksi ja sen jälkeen semmoset 12 olutta sitten.