IRC-Galleria

Oli hiukan raskas viikonloppu tuossa.
Tällä viikolla joku ilta kyllä sitten baariin relaamaan, on jo liian kauan viime kerrasta.

Varsinkin nyt pimeiden syys-iltojen tultua sitä kaipaa ihmistä vierelleen, kultaansa.

Mietin juuri että jos joku puhuu rakastavaista ihmistä vastaan hänen kullalleen, mustamaalaa sitä, niin kuinka väärin hän silloin tekeekään. Silloin hän ei ymmärrä miten arvokas asia rakkaus on, tai ei ole itse koskaan rakastanut. Ja toivon että joskus sellainenkin tajuaa rakkauden olevan se ainoa asia elämässä millä on loppupeleissä merkitystä. Kaikki muu on vain jotain oheistuotetta elämässä, rakkaus on se tärkein asia.


Mä itse kun huomaan parin suutelevan, jopa hiukan mielestäni epäsopivan, niin saatan ajatella että mitähän tuokin nainen/mies tuossa toisessa oikein näkee? Mutta en voi koskaan tietää niitä tunteita mitä siinä naisessa/miehessä herää heidän halatessaan tai suudellessaan. Vain nähdä sen rakkauden ulkoisen ilmauksen, halauksen tai hellän suudelman. En voi kuitenkaan tietää tai arvioida mitenkään heidän rakkautensa ihanuutta tai määrää. Tai arvioida sen kauneutta ulkoa päin, koska silloin arvioni olisi vain tyhmä pinnallinen arvio. Rakkaus on juuri niin kaunista kuin sen rakastuneet kokevat, heidän todellisuutensa on todellisempi kuin jonkun ulkopuolisen tyhmä, pinnallinen, ulkoinen arvio parista tai toisesta heistä.

Jos itse en pidä jostain ihmisestä, niin en silti tuomitse hänen ja kultansa rakkautta. Enkä lähtisi koskaan puhumaan rakastavalle ihmiselle hänen kultaansa vastaan, silloin tekisin nimittäin todella tyhmästi ja väärin. Ja ennen kaikkea ilkeästi.

Johnny Englishkin hoiti homman tyylikkäästi vinkuleluilla.
Ykskin tietämäni koiruli oli ihan hulluna kyl siihen vinkusiiliinsä.:)

Scorpions - I Believe In Love

http://www.youtube.com/watch?v=G3XtgubV4tw

Scorpions - Holiday

http://www.youtube.com/watch?v=eI6aDJ5ZTjY

...kaipa täytyis vähentää tätä.

Tuntuu aika vaikealta jatkaa elämää tyhjässä ja hiljaisessa asunnossa.:(
Kun ennen oli aina elämää ympärillä. Ja kun tähän yksinäisyyteen ei tule helpotusta ensi viikollakaan, tai ihan lähiaikoina.

Tehtiin Sipsun kanssa noin tunnin lenkki eilen keskiviikkona.
Mentiin ensin Ylöjärven keskustaa ja urheilukenttää kohti, mutta sitten käännyttiinkin Eloon päin ja mentiin sinne hiekkatietä pitkin, käännyttiin oikealle liikuntahallin ohi, sillan yli ja sitten edelleen rivitalo-alueen viertä takaisin siukkikselle.
Kissan kanssa sillä oli tuijotuskilpailu erään talon kohdalla, mutta menetti sitten äkkiä mielenkiintonsa siihen. Vähän se yritti välillä vaellella ja autojen ja pyörien varalta sai olla tiukkana että Sipsu pysyy paikoillaan. Mutta aika helppo ulkoilutettava kuitenkin noin pieni hauveli, ei juuri vedä ja uskoo heti kun vähän tiukentaa. Hyväluonteinen ja kiltti tyttökoira.

Kova jano sille kyllä tuli tuosta lenkistä, vaikka enimmäkseen hiljaista vauhtia mentiinkin ja välillä pysähdyttiin tutkimaan ja haistelemaan jotain.
Vesi maistui Sipsulle lenkin jälkeen.

Ei tietsikka/netti voita toisen ihmisen läheisyyttä, mut tää on tätä.
Mieluummin sitä olis kultsin viekussa kuin valvois koneella.

Sitä riipusta en ota kaulastani pois, se seuraa minne sitten menenkin, LO lukee siinä.:)