IRC-Galleria

Jo vauva joutuu ennen syntymäänsä altistumaan äitinsä (valitettavan moni myös isänsä) musiikkimaulle. Ihmisverso syntyy siis jo valmiilla asenteella. Lapsuusajankin joudut melko varmasti viettämään ties millaisessa melusaasteessa. Jossain vaiheessa, hyvinkin nuorena, tulee yht'äkkiä se hetki, kun kuulet radiosta jonkin viisun, ja se vaikuttaa aivan toisella tavalla kuin aikaisemmin kuulemasi stuffi. Siitä hetkestä voidaan sanoa musiikkimakusi alkaneen. Kysäisepä äiskältä tai iskältä mikä se sävelmä mahtoi olla. Saattaa selittää paljonkin.

Ole rehellinen musiikkimaullesi. Saatat joutua tilanteeseen, jossa joudut olosuhteiden (tai suhteiden) pakosta kuuntelemaan jotain sietämätöntä mekkalaa, mutta älä lannistu. Kohtelias kuuntelee korvat lukossa.

Älä kuitenkaan hylkää omaa lempiorkkaasi The Minihameet vain siksi, että poikaystäväsi on kohtuuton Bloody Angel and His Flaming Little Saddles- fani. Oikea lempijytä on ainoa, joka tuo lohtua ja iloa arjen töhnään. Epäaito, feikattu into musiikkia kohtaan herättää vain kysymyksen: "Miksi kuuntelen tätä, koska yhtä hyvin voisin laittaa käteni auton oven väliin?"

Sävelmillä on todistettavasti myös parantava voima. Kun oikein korpeaa tämä elo, laitapa cd-pesäkkeeseen se pikkukiiltävä, jota kuuntelit kun olit ihastunut Bödeen. Tulee aivan eri olo, eikö? Toisaalta, huonot muistot palaavat yhtä helposti rokkenrollin siivin. Jotta saisit siis mahdollisimman hyvän musiikkiapteekin hyllyysi, muista laittaa aina joku ralli soimaan, kun tunnelma on katossa. Näin kasvavat nostalgiavarastosi.

Tämä tältä erää.