Seison JC:n sovituskopissa, hikipisarat valuvat pitkin ohimoitani. Tila on pieni. Alkaa ahdistaa. Vielä enemmän ahdistavat vaaleansiniset Leviksen farkut, jotka kuuluvat jo viidensinätoista 'olemme-muuten-sopivat-mutta-kiinni-emme-mene'-sarjaan. Kiroan ja peilaan takapuoltani kopin peiliin. Miten perseeni voikaan näyttää niin täydelliseltä juuri kaikissa niissä housuissa joissa napin ja napinläven väliin jää puoli metriä? Älähtäen luovutan, kiskon farkuiksi kutsuttavan jalkakorsetin päältäni ja siirryn seuraaviin.
Tuntikausien hienkatkuisen seikkailun päätyttyä olen viimein kotona. Keikistelen peilin edessä uusine farkkuineni. Ne menevät kiinni. Ne tosiaan menevät kiinni, mutta suorassa seisoessani niiden lahkeet jatkuvat varpaistani vielä puolitoista metriä eteenpäin.
Miksi ihan tavallisia, matalalantioisia farkkuja ei voida valmistaa lyhyille mutta silti leveille tytöille?
---
Tämä on muuten elämäni viimeinen päivä mustatukkaisena. Nyyh.
---
np: Bodies Without Organs - Temple Of Love
Tuon laulaja on oksettavan söpö. Panen sitä<3