IRC-Galleria

EN aio kertoa teille mitä sain joululahjaksi. EN aio kertoa teille kuinka paljon turhaa sapuskaa vedin lärviini jouluna. EN aio kertoa kuinka paljon olen lomalla lihonut. AION kertoa teille kuinka ihastuttava mulkkunaapurimme vei meiltä yöunet.

Tiitun kanssa oli sovittu tapaaminen tänään Isossa Omenassa, harmikseni tottakai niin aikaisin aamusta että herätyskellon piti soida ennen kahdeksaa jotta ehtisimme ajoissa paikalle. Menimme asuintoverini Tomin kanssa sitten toki aikaisin nukkumaan, jo siinä kahdentoista pintaan. Kaikennäköistä tekemistä ilmaantui kuvaan ja olimme vimein aloittelemassa uniamme siinä vähän ennen kahta. Olin jo nukahtamaisillani, kunnes havahduin kummalliseen ääneen ja huomasin Tominkin kuulostelevan samaa. "Kaikki hyvin, kulta?" Vastaukseksi huolestuneeseen kysymykseeni sain lauseen "joo kyl täs muuten, siis nukkuisin, ellei toi yläkerran akka vetäis vessaa jo kymmenettä kertaa putkeen".

Kello tuli vartin yli kaksi, puoli kolme, varttia vaille kolme, kolme, vartin yli kolme, puoli neljä, varttia vaille neljä, neljä. Yläkerran naapuriämmä kiskoi sinnikkäästi WC:n huuhtomiskapulaa tasan 10,3 sekunnin välein. Mielessäni pyöri jos jonkinlaisia syitä tähän lajillemme hyvin epätyypilliseen käyttäytymiseen; oliko pöntössä tukos, yrittikö arvon yksinhuoltaja päästä ylipäivätystä pastapussista eroon makaroni kerrallaan, yrittikö hän mahdollisesti änkeä pytystä alas hiljenemätöntä tytärtään? Tiedä häntä, mutta hermo meni. Viimeisenä mieleen putkahti kosto. Naapurilla on paha tapa valittaa, jos tässä asunnossa joku onneton menee äkillisesti iskenyttä virtsaamisentarvettaan helpottamaan toiletin puolelle keskellä yötä ja kehtaa vielä vetää vessan, TAI jos joku päästään seonnut elämätön narkomaani kykkii tietokoneella pitäen sietämätöntä meteliä joko näppäimistöä tai hiirtä hyväksikäyttäen. Myös kellonaikaan mihin hyvänsä tapahtuva kävely asunnossa aiheuttaa suunnatonta melusaastetta kantapäiden osuessa lattiaan. Eli kostaako tämä järkensä menettänyt Opelilla ajeleva sulaton kana meille elämisestämme kuuluneita ääniä VETÄMÄLLÄ VESSAA KAKSI TUNTIA PERJANTAIAAMUYÖLLÄ?

Harakan mieleen tuskin on juolahtanut, että yhtä hyvin kuin meidän tassuttelumme kuuluu alhaalta ylös, kuuluu myös hänen asunnostaan lähtöisin oleva ympärivuorokautinen kolistelu, kirkuminen, ovien paukuttelu, 6-vuotiaan tytön retuuttelu ja astioiden paiskominen ylhäältä alas.

Peace, neighbours.

Katoan huomenissa Karjaan lumisiin maisemiin jouluani viettämään, netissä ei minua pahemmin näy. Jääkää nyt, ystävät rakkaat, ja viettäkää rauhallinen ja kaunis joulu. Nauttikaa kynttilöiden kuumasta hohteesta ja kuusenhavujen talvisesta tuoksusta, upottakaa varpaanne lämpöisiin villasukkiin ja käpertykää paksun viltin sisään sohvalle. Hyvää joulua. <3

Äiti kuori ja paloitteli minulle tuoretta ananasta mutta minä en edes syönyt.

*purskahtaa itkuun*

Olit luonani vuoden,
ikuisuudelta tuntuvan vuoden joka jätti niin paljon jälkiä.
Jäljet muuttuivat muistoiksi,
muistot haalistuivat.
Mutta vaikka muistot ovat hämäriä,
ne ovat yhä olemassa.

Kuvitellen olevansa maailman valtias, jumalattarista mahtavin, kauneuden määritelmä ja täydellisyyden esimerkki, hän liiteli kaarteli, alisti kaiken yläpuoleltaankin. Mieli täynnä ylemmyyttä, omaa itseään palvoen luuli hän kaiken saavuttavansa. Omahyväisyyden roihutessa tuhansissa tulimerissä hänen ympärillään unelmoi hän kansan kumartavan edessään kadehtien ja kunnioittaen. Unelmansa pirstoi todellisuus - kaiken sen kuvitellun täydellisyyden sijaan peilistä tuijotti vastaan silti vain tavallinen, hengittävä olento, jonka olemuksessa ei jumalaa ollut sen enempää kuin naapurinkaan.

Tänä aamuna parkkipaikalle kävellessäni panin merkille punaisen Ford Mondeonsa kimpussa hääräilevän, tuskastuneen naapurin. Sangen aggressiivisen selonteon päätyttyä tiedossani oli jo toinen hallituksemme jäsenien autoon kohdistunut törkeä pahoinpitely. Olivat toistaiseksi tuntemattomat henkilöt ottaneet tehtäväkseen laajentaa varastettujen automankkojen kokoelmaansa ja selvittäneet sitten tiensä tähän 90-luvulta peräisin olevaan automobiiliin. Huomattuaan, että ajoneuvossa sijaitseva musiikkilaite oli vuosimalliltaan kivikautinen ja suoraan sanoen anuksesta, päättivät he säästää itseltään irrottamisen vaivan ja sen sijaan repineet irtipoikkikatki jok'ikisen muun johdon joka auton sisäpuolelta sillä hetkellä sattui löytymään. Iloinen naapuri oli aamupakkasessa löytänyt ohjauspyörän alapuolelta kasan repaleisia piuhoja ja todennut sekuntien murto-osien ollessa kyseessä että siinä tilassa ei auto kyllä virtaa saisi. Ei lähtenyt naapuri sinä aamuna töihin.

Epäilisin kyseessä olevan jonkinasteinen liiga, jonka elämäntehtävänä vaikuttaisi olevan käteisvarojen kartuttaminen jokseenkin kyseenalaisilla keinoilla. Espoon keskuksen alueelta on viime aikoina tyhjennetty kuulemma ennätysmäärä keski-iän kriisistä kärsiviä, erivärisiä ajoneuvoja. Vanhat romut ja uututtaan vittuilevat loistoautot on suosiolla jätetty rauhaan, laitteineen. On se nyt saatana että muutenkin jo hernekeitolla eläviltä ihmisiltä viedään kaikki irti lähtevä sateenvarjoja lukuunottamatta. Hämmästyttää kummastuttaa tällainen toiminta.

Joidenkin päivien takaiseen kirjoitukseen palatakseni, ystävällisesti siivottuaan meidän valkoisen Polomme olivat vorot vielä teipanneet radiosta jääneet johdonpäät kiinni ettei arvon omistaja vain saisi sähköiskua, kaikki roskat oli tyylikkäästi ulostettu autosta ja ovet vielä lukittu. Tuota voisin sanoa vittuiluksi.

Nyt melkein kymmenen tuntia aamuista informaatiota myöhemmin roskia viedessäni törmään jälleen naapuriin. Tuntikausien puurtamisen jälkeen piuhat näemmä olivat jo lähes oikeilla paikoillaan ja punaista mobiilia kiskottiin käyntiin kaapeleilla samaan aikaan kun ukko seisoo puhelimessa ärräpäiden liidellessä kirpeässä ilmassa ja poliisin ollessa luurin toisessa päässä. Espoon poliisi olkaa hyvät ja tehkää minkä pystytte, entä jos huomenaamuna huomaan munuaiseni kadonneen?

Tomi saanko ottaa äitini mukaan sinne?

Äiti,

muutan pois kotoa, käyn lukioni kyllä loppuun, tahdon nähdä ylpeydestä loistavat kasvosi kun painan viimein valkolakin päähäni. Saavutan sen tavoitteen itseni ja sinunkin takiasi, äiti. Sain sinulta elämäni, kodin, kaiken mitä tarvitsen. Hyvän kasvatuksen jonka olisin toivonut sisäistäneeni paremmin. Olen mokannut kerta toisensa jälkeen aina vain pahemmin, muttet silti ole minua tuominnut, kannustanut vain eteenpäin ja ottamaan opikseni.
Jokaisena yönä, kun nukun yksin kotona, herään tyhjään taloon ja elottomaan keittiöön, tunnen oloni vielä niin pieneksi ja avuttomaksi. Olen vielä pikkuvauva joka kaipaa sitä hellyyttä ja hoivaa, turvallisuuden tunnetta ja lämpöä. Mikään ei rauhoita niin kuin äidin rakastava syli ja kattilallinen äidin tekemiä lihapullia. Olenko valmis luopumaan siitä vielä, en tiedä, kaikki on niin kylmää ja pelottavaa ilman sinua. Vielä 16-vuotiaanakin olen pohjimmiltani täysi mammantyttö, äitiriippuvainen lapsi. Kuinka tulenkaan kaipaamaan lämpimiä aamuja kun alakertaan hiipiessäni touhuat persikanvärinen kylpytakki päälläsi aamiaista, tuoreen kahvin tuoksu leijuu ilmassa kananmunien hiljalleen poksuessa kattilassa.
Sisimmässäni aina odotan sinun soittavan ja kysyvän missä menen, mitä teen, onko kaikki hyvin, silloin tiedän että välität, tiedän että olen turvassa vaikka olisin toisella puolella maailmaa.
Menen kiinnittämään joululahjoihisi sydämin koristellut pakettikortit. Millään materialla en voi koskaan sinulle kertoa kuinka tärkeä olet minulle, mutta tuntuu vain niin lämpimältä nähdä hymy kasvoillasi.

Rakastan sinua, äiti.

Viimeinkin netti toimii kotona.

Sellainen on olo nyt. Palasin uskollisen kannettavani luokse nautittuani ensin höyryävästä vaahtokylvystä Tomin kanssa, ja nyt voin sanoa rentoutuneeni. Kissat eivät kyllä pidä turpaansa kiinni vieläkään mutta joidenkin asioiden kanssa on vain opittava elämään.

Lotta on röyhkein emo ikinä. Tähän mennessä kiinteä ruoka on maistunut kunnolla vain Josefinalle, ja lopulta muidenkin alkaessa osoittaa alkeellista kiinnostusta haisevia lihakönttejä kohtaan, ryntää nurkan takaa tietenkin lastensa parasta ajatteleva äiti ja syö kaiken ennenkuin pennut ehtivät häntäänsä heilauttaa. Tähän kun lisätään vielä Lotan karmiva tapa röhnöttää pentueensa päällä ja kyseisen kissan suunnaton kiinnostus jouluverhojen repimiseen juuri silloin kun muutama jälkeenjäänyt yksilö kaipaisi tissimaitoa, on meillä enää yksi ratkaisu. Kai kissoilla on omat sosiaalityöntekijänsä?

Ryöväsin Tomin kylpytakin. Tuolla se murjottaa alasti sohvalla <3