IRC-Galleria

Torstai-iltana tuli eteen taas se kriittinen tilanne kun piti poistua Kannunkulmasta kohti untenmaita, no jäivätpä pilvivaltakunnat toissijaisiksi kun Finnoontielle saakka kuulunut iloinen nakutus Preluden konepellin alta loppui äkisti. Sekunnin murto-osan ehdimme siinä juhlia notta olimmepas käteviä kun kiristimme sen väpättävän apuhihnan ihan itse, sitten sameneviin silmiini osui punainen akun merkkivalo tuossa hävittäjämäisessä kojelaudassa. Vauhdista virrat pois ja tuning-valas dösärille, konepeiton avauduttua totesimme hihnojen tipahtaneen. Boost- saapui ystävällisesti avuksemme mahti-volvollaan ja sai senkin jäämään lumipenkkaan kiinni. Sjöbergiä odotellessa kulutin aikaani kiskomalla juurikiinnitettyä etupuskuria jälleen irti.

Vielä kun lisäksi muistamme Boost-:n keskiviikkoiltaiset sladittelut siviilipoliiseja pakoon juurikin tuolla turmiollisella Finnoontiellä, voimme helposti päätellä, että Kannunkulmasta ei tulisi koskaan poistua. Kyseisen juottolan henkilökunta ei tosin mitenkään silminnähden ilahtunut kun perjantai-iltana marssimme paikalle makuupussit kainalossa.

ÄLÄ LUE TULET KATUMAAN. Kaksi tyttöä (sisarukset) viettivät rauhallista koti-iltaa dataamalla, kun isä juopotteli. Tytöt aikoivat valvoa koko yön mm. dataamalla, ottamalla valokuvia kännykällä ja katsoen leffoja. n. klo 2:20 tytöt alkoivat ottaa kuvia ja huomasivat joka kuvassa olevan sama hahmo. aluksi he ajattelivat sen olevan vain jokin heijastu, mutta huomasivatkin, että hahmo tuli joka kuvassa koko ajan lähemmäs ja kasvot selventyivät. yhtäkkiä isä alkoi huutaa omassa huoneessaan jolloin toinen tyttö lähti katsomaan mikä isällä on hätänä. Se olikin vain ollut pahaa unta ja kaikki oli hyvin. Vai oliko?

Kun toinen tytöistä palasi takaisin huoneeseen hän löysi vain kameran lattialta ja huomasi siskonsa kadonneen. Kamerassa oli kuva, missä oli vain se sama hahmo joka oli muissakin kuvissa. Tällä kertaa se oli yksin. Tyttö juoksi hädissään isänsä luokse, mutta huomasi hänenkin olevan kadonnut. Tyttö palasi hädissään huoneeseen ja alkoi ravata ympäri huonetta miettien soittaisiko poliisille, mutta tuli toisiin ajatuksiin ajatellessaan, että poliisit eivät uskoisi häntä. Tyttö kummiskin ajattelee kaiken olevan unta ja menee nukkumaan.

Naapurit huomaavat, että talossa ei ole elonmerkkiäkään vaikka sähkölaitteet ovat päällä. Silloin he päättävät soittaa viranomaisille. Poliisit tulevat. Menevät taloon sisään, mutta talossa ei ole sieluakaan. Vai onko?


Tiesitkö, että juuri sinä olet siinä samassa talossa juuri nytten. (Ei kannata ottaa valokuvia)

HUOM! Jos et kopioi tätä omaan päiväkirjaasi minuutin sisällä sinulle käy samalla tavalla kuin tarinan tytölle, koska tapahtumasta on tasan 18 vuotta.

....ღღღღღღ......................ღღღღღღ
..ღღღღღღღღღ............ღღღღღღღღღ
ღღღღღღღღღღღღ....ღღღღღღღღღღ
ღღღღღღღღღღღღღ.ღღღღღღღღღღ
..ღღღღღღღღღღღღღღღღღღღღღღ
....ღღღღღღღღღღღღღღღღღღღღ
........ღღღღღღღღღღღღღღღღღ
..............ღღღღღღღღღღღღღ
....................ღღღღღღღღღ
........................ღღღღღღ
...........................ღღღღ
............................ღღღ
.............................ღღ
..............................ღ
............................ღ
.........................ღ
......................ღ
...................ღ
..................ღ
.....................ღ
..........................ღ
...............................ღ
.................................ღ
.................................ღ
..............................ღ
.........................ღ
..................ღ
.............ღ
.........ღ
.....ღ
...ღ
.ღ.............................ღ....ღ
ღ..........................ღ...........ღ
.ღ......................ღ................ღ
..ღ...................ღ..................ღ
...ღ....................................ღ
.....ღ................................ღ
........ღ.........................ღ
...........ღ...................ღ
..............ღ..............ღ
..................ღ.......ღ
.....................ღ..ღ
.......................ღ

Hyveitäni:

Suhteellisuuden taju
Viisaus
Oikeudenmukaisuus

Syntejäni:

Ylpeys
Ahneus
Murehtiminen

o.o

Allekirjoittanut viettää jälleen aikaansa enemmän tai vähemmän selvinpäin ja auton ratissa luonnollisesti. Rahanhimoisena ilmoittaudun hieman taksia halvemmaksi kotikyydiksi. Millään kolmella eurolla en sitten kuskaa mutta soitelkaaha.

Marssinpa harmaaseen ulkoilmaan tupakalle ja kauhukseni huomasin että kuistille sulamaan jätetty joulukinkku oli eräiden siivekkäiden toimesta puoliksi syöty ja linnunpaskan määrä laudoituksella oli tyrmäävä. Meni kirjaimellisesti harakoille se herkku.

Hyvästi Nissan, kiitos kaikesta... Mun pieni Prima.

Paul, mä tapan sut. Kehtaatki vielä kattoo mua silmiin joskus.

Kaikki te sivistymättömät imbesillit jotka ette vuosien kuluessa ole vieläkään onnistuneet tiedostamaan notta meillä täällä Suomessa on neljä vuodenaikaa, ja meijän kaikkien harmiksi vielä liikuskelette nelipyöräisillä moottorikäyttöisillä ajoneuvoilla, tänään se talvi sitten taas tuli ja yllätti teidät. Sääliksi käy teitäkin joiden maalaisjärki ja looginen ajattelukyky ei riitä niin pitkälle, että jotkin hälytyskellot alkaisivat pienen päänne sisällä soimaan kun punaisiin liikennevaloihin on matkaa enää 3,5 metriä ettekä ole vieläkään jarruttaneet. Omapa on vahinkonne mutta auta armias sen kaahailijapellen fyysistä ja henkistä terveyttä joka minun Toyotani perään täräyttää. Tulee tupenrapinat. Ottakaatte tämä varoituksena.