IRC-Galleria

Päivittäinen taistelurutiinini alkaa siitä hetkestä, kun juna Leppävaarasta lähestyy Espoon keskusta. Hivuttaudun jo valmiiksi oville, juna hiljentää vauhtiaan, alan epätoivoisesti hakata ovenavauspainiketta, juna pysähtyy, ovet aukeavat ja samassa sekunnissa säntään lähes valonnopeudella kohti epäinhimillisen jyrkkiä portaita. Keuhkot vinkuen ja pohkeet tulessa kipitän portaikon yli neljääkymmentä askelmaa kuin pikajuoksija ikään, ylös päästyäni olen hengästynyt mutta minulla ei ole aikaa miettiä sitä. Pinkaisen kerrassaan ällistyttävää vauhtia lipunmyyntitoimiston ohi siltaa pitkin Espoontorin yläsisäänkäynnille vain huomatakseni että kaikki elämättömät törpöt ovat jälleen kansoittaneet jo muutenkin ahtaan oviaukon. Huikealla viidenkymmenenneljän kilon massallani pusken väkijoukon läpi, sisällä väistelen kaikkea mahdollista rollaattoreista ajettaviin lattianpesukoneisiin ja viimein tavoitan liukuportaat - jotka yllättäen ovat täynnä jos jonkinlaisia taivastelijoita pakaaseineen. Kiljuttuani kurkkuni käheäksi ja tallottuani noin kahdetkymmenet varpaat - ehkä muutamat hartiatkin siinä samassa - olen Espoontorin ala-aulassa, josta matkani jatkuu jälleen huimaa vauhtia laittoman hitaiden automaattiovien läpi rakennuksen ulkopuolelle, jossa minua odottaa itkettävän tuttu näky. Valko-sini-keltainen Connexin auto napsauttaa parhaillaan vilkkua vasemmalle poistuakseen pysäkiltä. Raivosta kihisten katselen kuinka kahdeksan enemmän tai vähemmän kirkkaasti loistavaa takavaloa ja numero 156 hiljakseen loittonevat näkyvistäni ja lopulta katoavat S-Marketin taakse. Pettyneenä, turhautuneena ja perinpohjin loukkaantuneena tallustelen pysäkille, jotta voin jälleen todeta seuraavan kotiin vievän bussin tulevan vasta kahdenkymmenen minuutin päästä.

Mitä tästä opimme? 156 on linja, joka ilmaantuu paikalle vain ja ainoastaan silloin, kun
a) et tarvitse sitä,
b) se menee väärään suuntaan tai
c) et enää ehdi siihen.

Mitä muuta tästä opimme? TE PERKELEEN JEESUSTELIJAT SUN MUUT TAHVOT, KOITTAKAA NYT JO YMMÄRTÄÄ ETTÄ LIUKUPORTAISSA OIKEALLA SEISTÄÄN JA VASEMMALLA JUOSTAAN.

Muutan jonnekin missä minun EI tarvitse olla tekemisissä linja-autojen tai liukuportaiden kanssa. Urjala, here I come --->

1. Valitse artisti : Rob Zombie

2. Vastaa ainoastaan valitsemasi artistin kappaleiden nimillä seuraaviin kysymyksiin:

3. Mies vai Nainen? : Living Dead Girl.
4. Kuvaile itseäsi : Super Beast.
5. Mitä muut ajattelevat sinusta? Black Sunshine.
6. Mitä sinä ajattelet itsestäsi? Dead Girl Superstar.
7. Missä sinä haluaisit olla? House of 1000 Corpses.
8. Kuvaile kuinka elät : 100 Ways.
9. Kuinka rakastat : Never Gonna Stop.
10. Mitä pyytäisit jos sinulla olisi vain yksi toive? Let It All Bleed Out.
11. Jaa viisaus kanssamme : The Scorpion Sleeps.
12. Mitä teet elääksesi? (Go To) California.
13. Sano heihei : Death Of It All.

I need love, love's divine
Please forgive me now I see that I've been blind
Give me love, love is what I need to help me know my name

<3

Elska. sanoo:
hahha lara sun rakkauselämä on kyllä varmaan parasta tän lukion aikana

Oltiin Sarren kanssa Sellossa henkaamassa.<3 Läskiinnyttiin hesessä ja saatiin allergiaoireita niistä majoneeseista. Ja Sarrea alkaa kummasti kuumottaa nyrkeistä miettiessään että ne liian kuumat kengät sieltä dinskosta on keskiviikkona minun 8)

Mut hei archie kirveleeks jalkoja?

...eijoo löytyny nahkaliivei :(

Saimme juuri perheenlisäystä. Se on hopeanharmaa, 26" laajakuva. Sen saa seinälle tai kattoon. Se on ihan lättänä.

Tänään siemailen sivistyneesti shamppanjaa kristallilasista liituraitapukuuni sonnustautuneena ja Kalevalan hopeasormus kilisten hoidan bisneksiä.

Odotettavissa mieltäkuohuttavaa kuvamateriaalia.

Peace & champagne, dudes.

Miksi KUKAAN ei pidä oliiveista .___.

np: Seminaarinmäen Mieslaulajat - Paska Maanantai.

Taasko maanantai ja sataa samaa rataa
viikot valuu ruumis hiljaa hajoaa
taasko maanantai ja sataa ansaan juuttuu maahan
sortuu syviin vesiin katoaa

Miksi tänne koskaan synnyin miksen kuollut
äidin kohtuun tai vain nukahtanut
kehtoon lehtoon tummaan uinumaan
lohtuun kuolon keinumaan

En ois ketään koskaan lyönyt lupauksiaan
syönyt kukaan toisen kanssa sua nähnyt
jäänyt murhe astiaan olis maljaan turhan
katkeraan

Taasko maanantai ja sataa samaa rataa
viikot valuu ruumis hiljaa hajoaa
taasko maanantai ja sataa ansaan juuttuu maahan
sortuu syviin vesiin katoaa

Jäänyt ois myös kuulematta laulut tuulen
tuntematta nauramatta naurut suuret
suudelmatkin maistamatta huulet kuumat
koskematta

Ehkä vielä virren veisaan ehkä kerran
lentoon lähden poutasäähän päälle pilven
siivilleni leijumaan korkealle kellumaan

Ehkä vielä virren veisaan ehkä kerran
lentoon lähden poutasäähän päälle pilven
siivilleni kellumaan korkealle kiljumaan

Lara sanoo:

ku JDOPEJWPIGJWEI vaadinko mä muka niin paljon ku haluan vuokrata kaksion Espoosta mielellään alle viidelläsadalla ni "HÄLPÄTIKÄLKÄTI haista muna senkin köyhä mee keravalle"