Myrskyävä tyven
jaksaa muistuttaa minua itseäni siitä,
että minusta löytyy se hymyllä peitetty raivo
jonka suutelen huurteisena ulkoilman tanssisaleihin.
Tehtaiden piiput toivat sinut luokseni, vitsailit.
Kahden pimeässä, puistonpenkillä
eilinen ei kyennyt satuttamaan sinua enää
jo tänään hymyissämme oli
huomisen lämpöä
Jotain syntyi.
Muistutit siirtämään kellot talviaikaan
se tarkoittaisi taas yhtä tuntia
laulaa unetonna kanssasi.
Yksimielisiä tunteita menneestä
samankaltaisia vihjeitä tulevasta
Tämä peli on jo selvä
ja pallo on sinulla.