IRC-Galleria

Tsekkaa tästä ja heitä palautetta, joko täällä tai Soundcloudissa!

Nykyään päivän kuvaksi pääsemiseen riittääkin se, että ottaa Thresholdin Subsurfacen kansitaiteen ja muokkaa siihen oman naamansa.

Uusi biisini, melodista räppiä. Nauttikaa!

Nyt kun puoli kahdeksalta aamulla miettii elämänsä mieleenpainuvia muistoja, niin väistämättä tulee mieleen Jim Jarmuschin (lyhyt)elokuvat. Kohtaamiset noudattavat tietynlaista kaavaa, johon varmasti useampi ihminen voi samaistua. Tässä muutamia toistuvia elementtejä.

- Kahviloiden kotoisat nurkkapöydät. Kulahtaneet, muoviset pöytäliinat. Metallin kilinä posliinia vasten ympärilläsi. Puheensorinaa. Vastaleivotun, sokerisen pullan tuoksu rantautui makuhermoihisi sillä sekunnilla, kun astuit ovesta sisään.

- Kiehtovan/fantastisen masentavan tekstin lukeminen, mikäli olit yksin ja/tai odotit seuraa. Ajoittaiset MitäKirjaaSäLuet-OtatkoLisääKahvia-VäistätköVähän -keskeytykset tuntemattomilta ihmisiltä.

- Katharsikseen pyrkivät jälleennäkemiset ihmisten kanssa, joiden vuoksi/kanssa on läpikäyty jos jonkinmoisia tunneryöppyjä, joista ei ehkäpä ole puhuttu sanaakaan.

- Todennäköisimmät sanasi kun huomasit toisen osapuolen saapuvan paikalle kahvilaan olivat pakollisten moikkausten/kättelyiden/halausten jälkeen "Vau, ootpa muuttunut - värjännyt hiuksesi tummanpunaiseksi, aiemmin olivat vaaleanruskeat" -tyylisiä heittoja. Havaittavissa pientä punaa toisen poskilla. Ei kuulemma olettanut sinun huomaavan. Tietenkin sinä huomasit. Tuollaiset yksityiskohdat tuppaavat pysymään mielessä kuin itsestään.

- Joskus keskustelu eteni huikealla flowlla pitkän aikaa, kunnes ensimmäinen laskeutunut hiljaisuus tuntui korvissasi mitä raastavimmalta meteliltä. Sitä alkoi alitajuisesti kaivamaan kännykkää taskusta/laukusta. Ei sille mitään oikeaa käyttöä ollut. Nössöä piiloutumista.

- Mielenkiintoiset ja avartavat puheenvuorot ihmisluonteesta ja sen kertakaikkisesta omituisuudesta. Jokaisella ihmisellä tuntuu olevan omanlaisensa näkökulma siitä, miksi olemme taipuvaisia ja halukkaita tekemään asioita, joiden tiedämme satuttavan muita ihmisiä. Toki siinä samalla käytiin läpi tyypilliset IhminenOnItsekäsPaska-kelat, mutta keskustelun jatkuessa huomasit, että oli tässä nyt kyllä jotain muutakin.

- Välillä kummankin osapuolen silmistä ja eleistä huokui, että se-mistä-ei-tekis-mieli-puhuu olisi nostettava pöydälle, mutta se on aina ollut vaikeaa. Mieluummin "lisää kahvia ja yksi tuoppi olutta tähän väliin, kiitos."

- Ennen kaikkea mieleen jäi hyvin hämmentäviä tapaamisia, jotka kiteytyivät muistiin useimmiten vain yksittäisinä lauseina, joita toinen sanoi - tai jätti sanomatta. Se tilanne, jossa toinen katsoi kaukaisuuteen muutaman sekunnin ajan, jonka jälkeen hän kääntyi sinuun päin esittäen jonkin merkitystä sisälläpitävän kysymyksen, johon ehkäpä haluaisit vastata uudelleen.

- Se, mitä tunsit jonkun tietyn henkilön läsnäollessa tietyssä hetkessä, oli ainutkertainen kokemus. Se saattoi olla hyytävän kylmä väristys selkäpiissä, räkäinen nauru palleassa tai kutkuttava paikka sydämessä. Yksi asia on varmaa - juuri tuota hetkeä ja tunnetta ei ollut kukaan muu kokenut aiemmin. Eikä tule kokemaankaan. Nyt olisi syytä ymmärtää, että tämä on mitä kiinnostavinta aikaa olla elossa!

(Teksti on kirjoittajan mieleen pörrännyttä puutaheinää. Tämän bloggauksen piti olla vain muutaman sanan mittainen rustaus, joka yltyikin muisteluiden ohella suuremmaksi. )

Tsekkaa tästä ja kerro mielipiteesi ^^ Soundit ovat melkoista puuroa, mutta antavat jonkinlaista kuvaa kuitenkin =)

Lue uusin blogiteksti täältä!

Mikäli upposi, tilaa blogi luettavaksi, rämpytä tekstien tykkäysnappeja sekä jaa eteenpäin. :)

Blogimme suosion kasvu yllätti minut. Tässä muutamia huomioita pähkinänkuoressa.

1) Huumeongelma-blogi perustettiin 12.6.2010.

2) Kuukausi perustamisen jälkeen blogissa oli käyty yli 600 kertaa.

3) Yhteensä käyntejä on yli 19 000.

4) Kuukausittainen kävijämäärämme on tähän mennessä kymmenkertaistunut. Viime kuussa sivustoon saavuttiin yli 6500 kertaa.

5) Keskimääräinen liikenne on n. 60-120 vierailua/päivä, mikäli uutta tekstiä ei ole hetkeen julkaistu. Jokaisen blogimerkinnän jälkeen tämä liikenne on noussut. Pomppaa korkeimmillaan tuhansiin vierailuihin, kun uutta tekstiä julkaistaan.

6) Näiltä sivustoilta on tullut eniten viittauksia blogiimme:

Facebook 3417
Muropaketti 1052
Irc-Galleria 1051
Google 860
Hamppu.net 616

6) Sivun katselut selaimittain:

Firefox 59%
Chrome 18%
Internet Explorer 9%
Safari 5%
Opera 5%

7) Sivun katselut maittain:

Suomi 18 315
Venäjä 195
Yhdysvallat 188
Britannia 58
Saksa 50
Espanja 41
Ruotsi 36
Alankomaat 35
Viro 28
Thaimaa 22

Jakaminen ja yhteistyö ovat avainsanoja leviämiselle. Jatketaan!

No niin, rakkaat Kaikki huumeet on laillistettava -yhteisön jäsenet. On jälleen tullut aika järjestää miitti, jossa käsiteltäisiin toimintaamme ja sen laajentamista.

Päivämääräksi on alustavasti ehdotettu helmikuun 26. päivää, joka siis olisi lauantai. Olisi hyvä, jos tämä saataisiin sopimaan mahdollisimman monelle. Näillä näkymin Helsinki olisi useimmille varteenotettavin tapaamispaikka. @Sunking voisi jälleen kysellä Sosiaalikeskus Satamaa käyttöömme miitin ajaksi, mikäli paikka on vielä voimissaan. Sinne pääsisi suhteellisen vaivattomasti esimerkiksi metrolla. Ehdotan myös ainakin pienimuotoisten jatkojen pitämistä siellä, missä parhaiten sopii!

Ilmoittakaa tähän merkintään, mikäli olette kiinnostuneita tulemaan miittiin. Uusia kasvoja olisi myös mukava nähdä, joten rohkeasti vain mukaan meininkiin!

Lista ilmoittautuneista:

@Guttersniper
@Introvertigo
@herääntymä
@Schattenjäger
@tigers
@Ilviselvä
@SunKing

Mahdollisesti ilmaantuvat:

Ajankohtaisena kysymyksenä voisimme yhdessä pohtia muun muassa sitä, tulisiko toimintaamme laajentaa Facebookiin, koska siellä tavoittaisimme huomattavasti kattavamman kohdeyleisön. Meillä on siellä jo oma ryhmämme, mutta aktiivisuutta ei ole juuri minkään vertaa. Tämän lisäksi Facebookissa on helpompaa sopia tapahtumia tavalla, jolla kaikki ryhmän jäsenet sen huomaisivat. Gallerian kautta informointi ei pelaa läheskään yhtä hyvin. Muutama aktiivijäsen on vahingossa missannut miitin, koska ei ole hetkeen muistanut käväistä katsomassa yhteisön kommentteja ja jäsenten blogeja. Pääpainon siirtäminen aikamme suurimpaan sosiaalimediaan tuntuu siis ainakin keskustelun arvoiselta.

Tarkempaa tietoa miitistä ja yhteisön toiminnasta saa esimerkiksi meikäläisen kautta. Suosittelen jokaista myös ottamaan puhelinnumeroni (0405165089) ylös, jotta voi tarpeen tullen kysyä suunnistusohjeita ynnä muuta. Pyydän kaikkia ilmoittamaan, mikäli tästä merkinnästä puuttuu jotain tärkeää.

Ohjaus: Paul Provenza & Penn Jillette (2005)
Kirjoittaja: Joonatan Laihi (10.1.2011)

Millainen on dokumentti, joka ei sisällä seksiä saati väkivaltaa, mutta saa elokuvatarkastamon vasaroimaan takakantta K18-leimasimella? Paul Provenzan debyyttiohjaus käsittelee antihumoristista ikivitsiä, joka on jo 1800-luvun puolivälistä alkaen murtanut yhteiskunnallisia tabuja. Dokumentti koostuu pitkälti haastatteluista ja on puskettu ulos suhteellisen pienellä budjetilla, mutta haastateltaviksi on saatu sata maailmanlaajuisesti tunnettua vitsiniekkaa aina Lewis Blackista Whoopi Goldbergiin.

Mistä tässä vitsissä sitten on kyse? Tyypillisimmillään se alkaa miehestä, joka marssii ylpeänä kykyjenetsijän toimiston ovesta sisään kertomaan täysin uudenlaisesta perhe-esityksestään, joka saa jokaisen katsojan haukkomaan henkeä. Kykyjenetsijän mielenkiinto herää, ja hän tiedustelee mieheltä esityksen sisältöä. Tämän jälkeen vitsi siirtyy osaan, joka sisältää runsaasti tabuina pidettyjä asioita. Dokumentissa haastatellut koomikot tunkevat miehen esityksen täyteen törkeyksiä, joihin sisältyy muun muassa ulosteella, virtsalla, verellä, oksennuksella ja siemennesteellä läträilyä, eläimiin ja kuolleisiin sekaantumista ja lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä. Loppuosassa täysin järkyttynyt kykyjenetsijä kykenee juuri ja juuri kysymään esityksen nimeä, johon mies vastaa sivistyneellä äänellä ”Aristokraatit.”

Tämä varmastikin jättää lukijan möllöttämään näyttöä miettien, että mitä osaa vitsistä ei nyt tullut ymmärrettyä. Kyseenalaisen sisältönsä lisäksi antikliimaksiin perustuvaa rakennetta on kritisoitu kautta aikojen. Vitsiä itsessään ei edes pidetä millään tavalla hyvänä saati mielenkiintoisena. Juju piilee kuitenkin siinä, että Aristokraatteihin viitatessaan koomikot puhuvat nimenomaan rakenteesta, johon on todella helppo heittäytyä mukaan ja improvisoida vitsistä täysin uudenlainen. On yllättävän kiehtovaa katsoa, kuinka äärimmäisyyksiin koomikko uskaltautuu härskiydessä kurottamaan. Vitsi voi kestää jopa kymmeniä minuutteja ja yltyä aina vain vastenmielisemmäksi. Provenza nojaa ohjauksessaan vahvasti juurikin koomikoiden uniikkeihin tyyleihin demonstroida, mistä Aristokraateissa on kyse.

Jokainen vitsiä kertova henkilö muovailee siitä omanlaisensa. Esimerkiksi George Carlinin versiossa kykyjenetsijälle saapuva mies puhuu esityksessä tapahtuvista törkeyksistä ikään kuin ne olisivat täysin arkipäivää. Robin Williams taas sävyttää vitsiä tuoden siihen kokonaan uuden osan. Mitä tapahtuu, kun korttitaituri ja miimikko ottavat Aristokraatit repertuaariinsa? Entäpä silloin, kun vitsin keskiosan tabut ja loppuosan sivistyneisyys vaihtavatkin paikkaa? Jotkut koomikot riistävät kaiken tarttumapinnan ja tulkitsevat vitsin idean olevan juurikin sen kuvottavuudessa ja merkityksettömyydessä. Juuri nämä asiat tekevät dokumentista yllättävän kiehtovan. Kaikista pisimmän korren vetää kuitenkin Gilbert Gottfriedin hengästyttävän hauska ja väkevä tilitys, jonka hän esitti vuonna 2001 suorassa lähetyksessä epäonnistuttuaan yrityksessään vitsailla syyskuun 11. päivän tapahtumista.

Suosittelen The Aristocratseja kaikille, koska se on dokumentti täynnä pulppuavaa ja taidokasta improvisaatiota ihmismielen vaietuista syövereistä, jotka huutavat komiikan kautta muistutusta olemassaolostaan. Tabut ovat elävä esimerkki siitä, että olemme lukinneet jotain olennaista sisällemme. Jostain tämän patoutuman on kuitenkin ajan kanssa pakko purkautua ulos, mistä uskoakseni syntyi tämä viisas sananlasku: Ei ole mitään niin pyhää, ettei sille voisi nauraa.