HUOM! Lue osa 1 ennen tätä!
--
Fakta seksin objektiivisesta merkityksettömyydestä tuntuu kuitenkin pelottavalta. Se tarkoittaa, että joka kerta seksiä harrastaessaan olisi tuuliajolla. Se tarkoittaa, että joutuu ottamaan vastuun valinnoistaan ja kokemuksistaan. Jos uskoo seksin olevan vaarallista ja sen olevan kykeneväinen tuhoamaan ihmisiä, niin tällainen lähestymistapa tuntuu ymmärrettävästä syystä kauhistuttavalta.
Seksin merkityksettömyys on pelottavaa myöskin sen takia, että kenenkään ei olisi pakko noudattaa mitään tiettyjä, ennaltamääriteltyjä kriteerejä, Tämä saa meidät irti kahleista, joita muodostamme voidaksemme tuntea olevamme kontrollissa oman seksuaalisuutemme suhteen. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, ettei kukaan voisikaan sanoa kumppanilleen:
"Sä nyt ilmiselvästi omaat tollaisen vääristyneen ja pervon seksuaalisuuden. Sun pitäisi haluta niitä juttuja, joita mä haluan - sitä 'oikeaa' seksiä!"
Molemminpuoleisesti onnistunut seksi vaatinee sen, että luotamme toisiimme ja ymmärrämme toistemme seksuaaliset erot.
Tämä tarkoittaa ensinnäkin sitä, että teemme valintamme laajasta vaihtoehtojen kirjosta. Tulemmeko tekemään hyviä valintoja? Valintoja, jotka paljastavat meistä asioita, joita emme välttämättä itsekään hyväksy? Tämä on paljon isompi askel kuin se, että kropan huutama panetus paljastuu kumppanille. Huomaammeko olevamme kiinnostuneita asioista, joista "hyvät ihmiset" eivät ole kiinnostuneita? Satuttavatko valintamme kumppaneitamme, perhettämme taikka ympäristöämme?
Toiseksi, meidän on luotettava seksiin. Viekö se meidät niin pitkälle, ettemme ole kykeneväisiä palaamaan? Kestävätkö silmäsi seksin kirkkauden ja pimeyden? Tätä voisi verrata siihen, että kävelee suoraan aurinkoisesta ulkoilmasta pimeän luolan perälle tietämättä, mitä siellä oikeastaan on. Tämä vaatii rohkeutta.
Kolmanneksi, meidän on luotettava kumppaniimme. Kykeneekö hän kohtaamaan seksuaaliset tekosi? Onko hän valmis siirtymään uusille seksuaalisille näköalapaikoille kanssasi, vai lähdetkö sinne sittenkin yksin? Meneekö hän eteenpäin ja kauemmas nopeammin kuin sinä, jättäen sinulle yksinäisyyden tunteen? Todellisuudessa seksi on lähes aina kokemus heilahtelusta: yksin oleskelua ja yhtäkkistä jälleennäkemistä, josta sitten hetkiä myöhemmin jäädään taas omille teilleen luottaen, että löytää takaisin kumppaninsa luokse.
Viimeisimpänä (muttei suinkaan vähäisimpänä) meidän on luotettava siihen, että olemme riittäviä - tämä tarkoittaa sitä, että kehomme vastaavat seksin esittämiin haasteisiin. Pelko kehon vastaanottamattomuudesta seksin suhteen on oikeastaan turhaa, koska seksi on olemassa vain kehoissamme, ja näin ollen seksi itsessään ei voi esittää haasteita, joita keho ei voisi vastaanottaa. Tässä mielessä esimerkiksi erektion häviäminen on kehon täydellinen vastaus siihen, mitä tapahtuu milläkin hetkellä. Se kertoo meille, mistä sytymme ja mistä emme. Erektion katoaminen on ongelmallista vain ja ainoastaan jos meillä on tietty, umpimähkäinen standardi kehomme käyttäytymiselle.
Monet ongelmalliset käyttäytymismallit heijastavat, kuinka kovasti ihmiset haluavat seksillä olevan tiettyä merkitystä. Voidakseen ylläpitää illuusiota tästä mielikuvasta, esimerkiksi Yhdysvaltain yhteiskunta on halukas vainoamaan joitain jäseniään lakialotteilla, jotka säännöstelevät ja rajoittavat seksuaalista käyttäytymistä tai estävät seksivalistuksen. Tämän vuoksi useat ihmiset ovat niin kiinnostuneita ja sanavalmiita toisten ihmisten seksuaalisuudesta - Kaikkialla leijailevien eriävien seksinäkemysten ympäröimänä oleminen tuntuu vaaralliselta. Tässä mielessä tarkoituksen määrääminen seksille tekee yhteiskunnasta teokraattisen: Hallitus on järjestäytynyttä uskonnollisuutta, media taas papistoa.
Toive seksin merkityksellisyydestä johtuu myös yleisestä tarpeesta erikoissäännöille, joiden tehtävänä olisi hallita seksuaalista käyttäytymistä ja päätöksentekoa. Tällaisella toiminnalla vältetään ottamasta vastuu monimutkaisesta, monimuotoisesta ja vaaralliselta tuntuvasta seksuaalisuudestamme. Ekstaattinen seksi tuntuisi olevan mahdollista vain uskaltaessamme päästää irti sosiaalisista rakenteistamme ja rajoista, joita seksillä väitetään olevan.
Humanismin pitäisi innokkaasti kehittää vuoropuhelua, joka käsittelisi seksuaalisuuden ekstaattista luonnetta ei-moralistisen ja ei-dogmaattisen tutkimuksen kautta. Humanismin pitäisi auttaa ihmisiä ymmärtämään seksuaalisuus koko mysteerisessä komeudessaan.
Joten, onko seksi tarkoituksetonta? Kyllä ja ei. Se on tarkoituksetonta objektiivisessa, filosofisessa mielessä. Se on kuitenkin merkittävää ja tarkoituksellista henkilökohtaisella tasolla. Yksi syy seksin harrastamiselle onkin jaksoittainen uudistumisenhalu. Halu saada itsensä ravituksi, liittyi siihen sitten intiimisyyttä, läheisyyttä, mielihyvää, luovuutta, kehollista täydellisyyttä, tai lupausta siitä, että elämä on kuin onkin elämisen arvoista.
Tarve teeskennellä, että seksillä on joku yleinen tarkoitus, on täysin ymmärrettävää. Se osoittaa sen, että ihmisillä on tarve olla maadoitettuja, riippuvaisia jostakin. Mutta ennen pitkää meidän tulee nousta ylös maasta ja kävellä - vaikka olemme huomattavasti korkeammalla kuin olemme aiemmin olleet, vaikka lattia tuntuukin kauhean kovalta, ja vaikka ajatus kaatumisesta on todella pelottava.
Kuten kaikkiin pelkoihin, myös tähän on reagoitava tunnustaen. On epäkypsää esittää, ettei meillä ole tätä pelkoa, ja ongelman kieltäminen estää meitä liikkumasta eteenpäin. Pelon hyväksyminen on edellytys kypsän universumin rakentamiselle.
Meidän täytyy kohdata demonimme - katsoa seksiä suoraan silmiin ja kävellä sen syvään, mustaan kitaan - viheltäen iloisia melodioita, tarvittaessa. Meidän tulee luottaa seksiin ja toisiimme tiedostaen, että pahinta mitä voi tapahtua on se, että törmäämme kokemukseen, jota emme halua toistaa.
Voimme kontata koko loppuelämämme lattialla tietäen, että tällä tavoin emme voi koskaan kaatua. Emme voi kuitenkaan oppia kävelemään nousematta ylös, kaatumatta maahan useita kertoja.
Kysymys kuuluu: kumpi on tärkeämpää sinulle?