IRC-Galleria

Rakas päiväkirjaTorstai 23.04.2009 00:37

En olisi ikinä uskonut iltapäiväisen, normaalin koiran taluttamislenkkini päätyvän näin traagisesti. Olihan merkit tietenkin nähtävillä jo kauan...öinen vinkuminen, ilottomuus, vihaiset mulkaisut, varastelu, silmistä kuultava raastava suru ja viattomille lapsille haukkuminen, jolla hän purki syvällä hautuvaa vihaansa. En olisi kuitenkaan koskaan uskonut, että tänään olisi se päivä jolloin Nuppu lopulta romahtaisi.
Näin äitinä voi vain ihmetellä mitä on tehnyt väärin lapsensa kasvattamisessa. Kysymyksiä liitelee pääni sisällä ja itsesyytökset painavat mieltäni. Enkö kiinnittänyt häneen tarpeeksi huomiota? Liian vähän ruokaa? Tunnen epäonnistuneeni yhdessä elämäni tärkeimmistä tehtävistä. Ja minä kun aina vain halusin Nupun olevan onnellinen.
Tuntuu surulliselta, että ennen niin elämäntahtoinen ja iloinen olento tahtoi jättää maallisen elämänsä taakseen. Tahtoi jättää meidät kaikki yksin suremaan. Suuri kysymys onkin miksi. Miksi tahdoit tehdä niin kammottavan teon Nuppu? Miksi?
Onneksi hädän hetkellä emme jääneet vain seisomaan sormi suussa. Heti kun kuulimme polskahduksen, joka rikkoi jäätävän kylmän järven tyynen pinnan, tajusimme että nyt on toimittava nopeasti. Nostimme Nupun hihnastaan pian ylös, vaikka ilmiselvästi hän yrittikin vastustella ja jatkaa matkaansa ikuiseen elämään. Pelastimme hänet viime hetkellä.
Nyt harkitsemme Nupulle mielialasairaalaa. Siellä on muitakin hulluja koiria, jotka ovat yrittäneet itsemurhaa. Siellä Nuppu on turvassa ja ehkä hän löytää toisen skitsofreenikkovillakoirapoikaystävän, jonka kanssa harjoittaa epätasapainoista elämää. Tietenkin täytyy varoa, ettei Nuppu yritä hirttäytyä lakanoihin..paljas patja olisi ehkä paras. Tärkeintä on, että Nuppu löytää nyt elämästään ilon. Eikä ala matkimaan viilteleviä goottikoiria, niistä hänen on pysyttävä erossa.
Tahdon varoittaa muita vanhempia, joilla saattaa olla itsetuhoisia lemmikkejä. Älkää kulkeko veden äärellä, vaikka ajattelisitkin sen parantavan koirasi mielialaa. Et voi koskaan tietää milloin lemmikkisi päättää hypätä. Ja piilottakaa kaikki terävät esineet. Pitäkää myös lääkkeet visusti lukkojen takana.

Järkyttynein terveisin Ansku ja Jomppa. Onneksi selvisimme säikähdyksellä..tällä kertaa.

Etkö vielä ole jäsen?

Liity ilmaiseksi

Rekisteröityneenä käyttäjänä voisit

Lukea ja kirjoittaa kommentteja, kirjoittaa blogia ja keskustella muiden käyttäjien kanssa lukuisissa yhteisöissä.