tutun äänen kuulen,
tunnen sen tuoksun,
ja oikein luulen,
erotan jo juoksun,
ilo mieltäni hipaisee,
se hyppii vasten,
kättäni lipaisee,
leikin lailla lasten.
sinä et puhu koskaan pahaa,
et tahdo turhaan riidellä,
et ystävyyttämme kahtia sahaa,
riittää kun saat kanssani liidellä.
et tahdo muista hyötyä,
ja sitten mennä pois,
riittää kun saat hyvin syötyä,
en erota susta koskaan vois.
ymmärrät minua oudolla tavalla,
katsot kauniilla silmilläs tummilla,
susta en luovu edes rahalla,
en suurimmillakaan summilla.
jäljet jäävät kahdet maahan,
ihmisen ja koiran,
ikuista tämä olla saahan?