Siis eilen ylitettiin raja, joka oli vaan tavallinen silta kahden kaupungin välillä. Luulin että siel on kaikki kauheet tullit yms. mutta ei. Kyllä se on hienoa tämä EU- vapaa liikkuvuus ihmisillä!
No sitten mentiin kauppaan, mikä oli aivan mahtava kokemus, sillä siellä oli tuttuja tavaroita! Portugalissa oli ollut vaan kaikkee outoa ja paikallista, ja täällä on ihan samoja ylikansallisia tuotteita kuin meilläkin. Ja Portugalissa lihat, kalat ja maidot oli siellä kaupassa vaan lämpösessä (haisi kivalla ne lihat ja kalat), täällä ne on KYLMÄSSÄ. Uuuuu. Ja täällä soi poppi ja ameriikkalainen musiikki. Wuhuu. Surullista huomata miten tärkee asia vaikka tutut tavarat kaupassa on! Oli jotenkin niin hieno ja turvallinen fiilis. Kyllä ihmisen pitäis jostain muualta saada turvallisuuden tunteensa ku kaupan tavaroista?
Joo eli täällä vasta huomas että Portugali on tosi köyhä, lähes kehitysmaa verrattuna Espanjaan. Siellä oli myös ihmisillä omat elukat, pari lehmää ja kanoja ja lampaita. Tietty voi olla että Portugalissakin on erilaisia alueita, ja Espanjassakin. Mutta ainakin tässä rajalla kontrasti on iso.
Yhteistä niille kuitenkin on että kukaan ei puhu englantia :D onneksi osaan ees vähän espanjaa. Eli kaikin puolin vähäsen kotoisampi olo. Hyvä niin, kun on kova koti-ikävä... <3
Eilen illalla Jan lähti vähän omille seikkailuilleen ja eksyi yöllä rajakaupunki Tuihin. Sitten se soitteli mulle ja lopuksi sain portinvartijamummonkin avaamaan sille vielä oven puhumalla espanjaa. En kyllä nukkunut koko yönä paljoo mitään... seittemältä lähdettiin ja vähä möks möks kumpikin omia teitään. Kävin ostamassa bocadillon eli voileivän jostain pikkukaupasta ja onnistuin taas tekemään sen espanjaksi. Sain tortillaleivän (Espanjassa tortilla tarkoittaa perunamunakasta) ja söin sen makkaran kanssa. Pihassa oli suloinen pikkukoira jolle annoin loput leivästä ja vähän makkaraa ja sain hellyyttä vastalahjaksi :) sitten kävelinkin hirveen teollisuusalueen läpi. Ja kaupungissa onnistuin kysymään tietä espanjaksi!!! Wuhuu.
Jan oli sillä aikaa eksyny reitiltään, en voinut auttaa kun oli kännystä akku loppu. Onneksi tavattiin taas alberguessa, se oli päässy jonkun tädin kyydissä alas jostain vuorelta minne se oli eksynyt. Oli kiva nähdä, mutta motkotin kyl kunnolla eilisestä ja tästä päivästä... No tuskin se tahallaan sekoilee XD ei mustakaan olis kiva eksyä, viel kahdesti vuorokauden sisään. Ei oo kiva muutenkaan kävellä yksin, kun täällä on paljon huonommin merkitty se oikea tie. Että ei ihme että eksyy.
Nyt on ollu aika pitkiä päiviä niin ei oo hirveenä jaksanu pohtia syntyjä syviä. Huomenna olis tarkotus vetää vain 7 km ja ylihuomenna 9 km ja sit alkaakin loppurutistus, viimeset 80 km Redondelasta Santiagoon. Jalat on pikkasen arat nyt nilkoista että pieni chillaus olisi paikallaan. Kuitenkin ollaan 20-30 km päivässä varmaan kävelty.
Mutta johdatusta kyllä tunnen, että ei sillälailla pelota hirveen usein tuolla metsässä ja kaduilla. Toisen puolesta pelkää melki enemmän ku ittensä. Outoja asioita myös sattuu, kuu on outo ja taikakissoja liikkuu ;) Santiagon outo tie...
Olkaa onnellisia että ootte kotonanne ihanassa viileessä puhtaassa kauniissa Suomessa. Vaikka kuulemma siellä onkin satanut koko ajan... siellä on kuitenkin kaikki tärkeet ihmiset ja tutut asiat, joita arvostaa todella vasta kun on näinkin kauan kaukana kotoa!
Ikävä:
1. Tuppua
2. Kaikkia muita ihmisiäni
3. Sohvaa ja telkkaria
4. Prismaa ja ruokaa
5. Suomen kieltä (än ja ön pisteet jo löytyi <3)