IRC-Galleria

No niin. Kolme kuukautta myöhemmin. Eilen tuli ensimmäisen kerran Jaania kunnolla ikävä reissun jälkeen :) tiistaina Helsinkiin!

Täytyy sanoa, että reissu oli kyllä hyvä, rankka ja aika mullistavakin loppujen lopuksi. Tosi pian sen jälkeen piti mennä töihin ja ei ehtinyt hirveesti käsittelemään niitä matkan asioita. Opin itsestäni kyllä paljon asioita. On vähän vaikea edes kuvailla, mikä on muuttunut ja onko mikään. Kuitenkin tuntuu vähän erilaiselta.

On ainakin tosi hyvä fiilis ollu opiskella ja tehdä töitä. Vaikka en tiiä miten paljon on saanut aikaan :D mutta ootan innolla hiihtolomariparia ja ens kesää myös! Ehkä ei ihan ens kesänä huvita lähtee mihkää seikkailemaan... mutta luulen että se jossain vaiheessa taas tulee, kun on unohtunut matkan rasitukset. Jalat ei oo enää kipeet mutta korvat tinnittää :D

Oon tällä hetkellä tosi kiitollinen, että mulla on paljon hyviä ystäviä ja oon taas saanu myös uusia. Ja ihan oikeita, rakkaita YSTÄVIÄ <3 ihmiset on tärkeitä. Pitäkää huolta niistä.

Joo rahat on loppu ja oon muutenkin aika lopussa :D onneksi enaa huominen ja sitten viela yo lentokentilla. Se ei kylla oo mukavaa :( mutta kirjotan tanne viela sitten kotona loppufiilikset. Santiago oli hieno paikka, niin myos Avila. Madrid on suuren suuri ja pelottava, me ollaan vain pyoritty ihan pienella alueella keskustassa ja Chuecassa. Taalla olis paljon hienoja kauppoja yms mutta ei ole enaa rahaa :)

Joo. Eli loppumatka meni vähän myrskyisissä merkeissä.

Pontevedrassa tosiaan silloin illalla kävin katolisessa messussa ja katselemassa vanhaa kaupunkia (mm. Fransiskaaniluostari). Oli jännä se messu, ensin oli joku Ave Maria-osuus jotain puoli tuntia, sitten pappi tuli sisään ja kaikki nousi seisomaan. Sitten alkoi tunnistettavat osuudet, synnintunnustus ja raamatunluku ja ehtoollisen asettaminen yms. Herran rauhaa toivotettaessa se poikalauma halus kaikki toivottaa mulle rauhaa :) pari mummoa myös toivotteli. Lähdin sitten ehtoolliselta pois. Vaikkei paljon ymmärtänyt kun kaikki oli espanjaksi, niin tuli siinä vähän semmonen lämmin ekumeeninen olo.

Lähtiessä nähtiin taas merta pikkusen, ja oli taas hienot maisemat ja tosi kuuma ilma. Meinattiin jatkaa Caldas de Reisiin sillon, mutta jäätiinkin Briallosiin albergueen, kun siellä oli tilaa. Mutta ei ollut kuin joku pieni pieni lähikauppa taas mistä ei saanu mitään. Mulla oli tosi huono olo, oli varmaan suolatasapainot ihan perseellään. Ja yöllä oli hyttysiä taas siellä : /

Aamulla mentiin saksalaisten ja kärryihmisten peesissä Caldas de Reissä kahvilaan, kärryukko oli kai pölliny jostain leipää ja se antoi sitä meillekin :) no sit lähdettiin kohti Padronia, toiseksi viimeistä etappia. Tiesin että toiseksi viimeinen matka on paha, kun edellisenäkin päivänä mentiin 20 km ja taas ja seuraavana taas. No kuitenkin, oli tosi raskasta ja sitten vielä iltapäivällä jouduttiin keskelle ukkosmyrskyä... ensin alkoi sataa hulluna ja mentiin suojaan semmoseen kahvilaan. Kun lähdettiin sieltä, niin se omistaja antoi meille viel jotain talon omaa viinaa lämmikkeeksi :) sit näkyi joka puolella niitä myrskyn katkomia puita ja Jan oli vaan tosi innoissaan ja mä en yhtään kun vaan peljätti ihan hulluna.

Padronissa ei ollut enää alberguessa tilaa, joten mentiin hostelliin, jee! Oma suihku, oma rauha nukkua. Aamulla ei ollut enää niin huono olo kun oli syöny suolaista. Mutta salamoi ihan hulluna, ja Jan halus silti lähteä, kun se niin tykkäs niistä salamoista. No just sillon kun lähdettiin ei ollut niin hullu myrsky, niin sit lähdin kuitenkin mukaan, kun sitä myrskyä oli luvattu moneksi päiväksi, enkä sit halunnut yksinkään jäädä sinne kulkemaan. Oltiin jotain kilsa menty, niin tuli ihan hirvee ukkonen just päälle ja mentiin semmoseen alikulkutunneliin piiloon rankkasateelta ja salamoilta. Jooopa. Itkin siellä vaan ihan hulluna, joka puolella löi salamat ja Jan oli vaan et jee. Sit kun se taukos taas niin olin vaan ihan möks möks ja sanoin sille että se halus lähtee sinne vaan sen takia että se voi sanoa kavereilleen että "olin myrskyssä". Ja sit siitä tuli viel riita :D sit se vaan että "anteeksi että en jaa tota sun pelkoas". No joo en mäkään jaa sitä sen innostusta. Myrskyt on ihan kivoja, kunhan ne on tarpeeksi kaukana eikä suoraan päällä vieraassa maassa.

Muutenkin koko päivä oli ihan tuskaa, koko ajan juostiin pakoon tai väisteltiin niitä myrskyjä ja kolme kilsaa ennenkuin oltiin perillä mun toinen nilkka tuli kipeeksi ja toinen jalka kramppas! Olin ihan tiltissä kun päästiin perille eilen. Mut saatiin tosiaan hyvä hostelli, omat huoneet, jee! Ja se mumma pesi viel meidän vaatteetkin :D

Sit käytiin kattoos Jaakobin hautaa. Oli jännä että kaikki ihmiset jonotti semmosta patsasta koskettamaan, kun siellä alttarin alla oli se sen oikee hauta ja siel ei ollu ketään. Jotenkin järkytyin taas, tuli semmoinen olo että tossa nyt jotain patsasta sit palvotaan :S muutenkin koko kirkko oli ihan täynnä kaikkia myyntikojuja missä myytiin Jeesus ja Jaakob-krääsää. Huh huh. Joo ja hauskoja oli semmoset papit jotka istui siellä kopeissa ja ootti että ihmiset tulee tunnustamaan synnit. Ne ei siis ollu semmosii kuin elokuvissa, että se pappi on piilossa, vaan semmosii et niistä näkyi se papin yläosa vaan niinku joku uutistenlukija teeveessä :D

Tänään vasta hain sit sen todistuksen tosta kävelystä, siel oli mukava setä tiskillä joka puhui hyvää englantia ja sanoi että se matkustaa paljon ja haluais käydä Suomessakin. Ja juttelin myös australialaisten kanssa, ja kävin koskettamassa sitä patsasta. Sinne piti antaa rahaa :/ ylläri.

No sit mentiin Jaanin kanssa ostoskeskukseen ja mäkkäriin :D ostettiin hienot kauhupaidat ja sit Jan meni nukkumaan ja mä menin hienolle näköalapaikalle, josta näkyi koko kaupunki ja juttelin siellä yhden saksalaisen kanssa. Ehdin sieltä melkein pois ennenkuin alkoi satamaan, ja sit tulin tänne sadetta pitämään.

Huomenna vietetään Jaanin synttäreitä ja meidän viiskymppisiä :) sit maanantaina etsitään rautatieasema ja ostetaan liput Avilaan ja Madridiin ja tiistaina lähdetäänkin sit sinnepäin yöjunalla.

On vähän sulattelemista tuossa katolisuudessa. Mietin sitä kovasti, ja koko turistikirkkojuttua. Varmaan vasta myöhemmin tajuaa kaiken mitä on nähnyt, on ollut niin paljon mitä pitää oikein miettiä.

Wuhuuuuu! Huhhuijaa. Oon ihan toot. Ollaan kavelty kolmena vipana paivana 20 km per paiva, ja tanaan ja eilen oli hirveita ukkosmyrskyja joiden keskella kaveltiin. Mut nyt on hyva fiilis, 235 km takana ja enaa ei tarvii kavella!!! Ainakaa rinkat selas, paljoo.

Onneksi saatiin omat huoneet hostellista, 20 euroo yo per paa, niin ei mee vararikkoon. Ja ei paa hajoo :D kyl 14 pv kattella toista yota paivaa kannustaa murhaan. Lailla pitas kieltaa.

No joo, mut ollaan majoittauduttu, syoty kebapia (joo, kylla, mentiin döner kebapiin syomaan!!!), kaytiin kurkkaamas jaakobin luita ja ihmeteltiin turistikraasan maaraa. Nyt ma oon kyl kuolemanvasyny, etta kirjotan matkan loppuvaiheista lisempaa huomenna. Ja muutenkin huomenna vasta mennaan hakemaan ne todistukset matkasta ja halaamaan jaakobin patsasta.

Enaa 64 km jaljella, ja kolme paivaa kavelya. Perjantaina meidan pitaisi siis kavella jo Santiagoon. Nyt alkaa olla jo albergueissa paljon vakea, tanaan saatiin kavella aika yhta matkaa yksien portugalilaisten, sitten jonkun joukon jotka kuljettaa pienissa karryissa rinkkojaan, sitten nunnan ja sitten viela jonku alyttoman poikajoukon.

Pojat innostuivat juttelemaan meille alberguessa, ja innostuivat viela enemman ku sanoin etta katson Serranon perhetta :D sit saatiin pesta koneessa pyykkia, jeee!

Pitkia paivia edessa, pitaa saada lepoa. Alkaa jo vasya :O

Eilen pysähdyttiin Mosissa, vain 7 km kävelyn jälkeen. Porriñossa me käytiin ravintolassa ja kaupassa ja ostettiin kaikkee hyvää ja kivaa ja syötiin joen rannassa vesimeloonia. Joki oli täynnä pieniä kaloja ja me yritettiin ruokkia niitä. Sitten nukuttiin, ja nukuttiinkin myöhään, jonnekin yli kaheksaan ja kaikki muut oli jo lähteny paitsi ne italialaiset tytöt jotka n¨htiin jo aiemmin. Niitten kaa sit juteltiinkin ja käveltiin vähän matkaa, mutta ne oli jopa hitaampia ku me :D ihme ku filosofitytöllä oli kirja kädessä mistä se kai luki jotain neuvoja ja antropologitytöllä oli kauppakassi kädessä. Hih.

Niin no sit me käveltiinkin vain se 7 km eli oltiin jo jotain kaheltatoista perillä. Sit vaan nukuttiin semmosessa pikkukylässä, missä oli vaan pari taloa ja kauppa ja kirkko. Kirkkokaan ei ollut auki, joten ei ollut oikein mitään tekemistä kuin pestä pyykkiä ja pelata korttia. Sitten illalla sinne albergueen pelmahti ensin lauma keski-ikäisiä naisia jotka mekkaloi koko ajan, sit joku lauma jotain tyttöjä jonku miehen kaa ja sit vielä niillä kyläläisillä oli joku mekkalointi ja kiljun juominen käynnissä. Että hyv¨lepo :D yölläkin joku vaa huus siellä ja joku huus että que passo ja mä olin ihan paniikissa kans että mitä tapahtui.

Sit lähettiinkin käveleen jo puol seiskalta ja oltiin täällä Redondelassa perillä jo kymmeneltä ja albergue aukee vasta yheltä niin tultiin taas nettiin käväseen.

Reissu on jo puolessavälissä suurinpiirtein, enää 5 päivää kävelyä ja 80 km. Sitten 3 yötä Santiagossa ja yksi junassa ja kolme Madridissa. Täällä Espanjassa löytyy paremmin nettejä että ehkä pystyn viel kirjotteleen ennen kuin ollaan perillä.

Alkaa kyl jo vähä tympiä kävely, ehkä se johtuu osaksi siitä että tiet on täällä taas enempi asfalttia ja teitäteitä, niin että jalkoihinkin sattuu enemmän. Ai niin ja kännykästä hajos muistikortti :/ eli en saa otettua enää kuvia ja toiv ne edelliset saa sit ees pois sieltä kortilta.

No niin. Nyt sitä sitten ollaan Espanjassa. Tämä on kyllä sivistyksen kehto verrattuna Portugaliin :D

Siis eilen ylitettiin raja, joka oli vaan tavallinen silta kahden kaupungin välillä. Luulin että siel on kaikki kauheet tullit yms. mutta ei. Kyllä se on hienoa tämä EU- vapaa liikkuvuus ihmisillä!

No sitten mentiin kauppaan, mikä oli aivan mahtava kokemus, sillä siellä oli tuttuja tavaroita! Portugalissa oli ollut vaan kaikkee outoa ja paikallista, ja täällä on ihan samoja ylikansallisia tuotteita kuin meilläkin. Ja Portugalissa lihat, kalat ja maidot oli siellä kaupassa vaan lämpösessä (haisi kivalla ne lihat ja kalat), täällä ne on KYLMÄSSÄ. Uuuuu. Ja täällä soi poppi ja ameriikkalainen musiikki. Wuhuu. Surullista huomata miten tärkee asia vaikka tutut tavarat kaupassa on! Oli jotenkin niin hieno ja turvallinen fiilis. Kyllä ihmisen pitäis jostain muualta saada turvallisuuden tunteensa ku kaupan tavaroista?

Joo eli täällä vasta huomas että Portugali on tosi köyhä, lähes kehitysmaa verrattuna Espanjaan. Siellä oli myös ihmisillä omat elukat, pari lehmää ja kanoja ja lampaita. Tietty voi olla että Portugalissakin on erilaisia alueita, ja Espanjassakin. Mutta ainakin tässä rajalla kontrasti on iso.

Yhteistä niille kuitenkin on että kukaan ei puhu englantia :D onneksi osaan ees vähän espanjaa. Eli kaikin puolin vähäsen kotoisampi olo. Hyvä niin, kun on kova koti-ikävä... <3

Eilen illalla Jan lähti vähän omille seikkailuilleen ja eksyi yöllä rajakaupunki Tuihin. Sitten se soitteli mulle ja lopuksi sain portinvartijamummonkin avaamaan sille vielä oven puhumalla espanjaa. En kyllä nukkunut koko yönä paljoo mitään... seittemältä lähdettiin ja vähä möks möks kumpikin omia teitään. Kävin ostamassa bocadillon eli voileivän jostain pikkukaupasta ja onnistuin taas tekemään sen espanjaksi. Sain tortillaleivän (Espanjassa tortilla tarkoittaa perunamunakasta) ja söin sen makkaran kanssa. Pihassa oli suloinen pikkukoira jolle annoin loput leivästä ja vähän makkaraa ja sain hellyyttä vastalahjaksi :) sitten kävelinkin hirveen teollisuusalueen läpi. Ja kaupungissa onnistuin kysymään tietä espanjaksi!!! Wuhuu.

Jan oli sillä aikaa eksyny reitiltään, en voinut auttaa kun oli kännystä akku loppu. Onneksi tavattiin taas alberguessa, se oli päässy jonkun tädin kyydissä alas jostain vuorelta minne se oli eksynyt. Oli kiva nähdä, mutta motkotin kyl kunnolla eilisestä ja tästä päivästä... No tuskin se tahallaan sekoilee XD ei mustakaan olis kiva eksyä, viel kahdesti vuorokauden sisään. Ei oo kiva muutenkaan kävellä yksin, kun täällä on paljon huonommin merkitty se oikea tie. Että ei ihme että eksyy.

Nyt on ollu aika pitkiä päiviä niin ei oo hirveenä jaksanu pohtia syntyjä syviä. Huomenna olis tarkotus vetää vain 7 km ja ylihuomenna 9 km ja sit alkaakin loppurutistus, viimeset 80 km Redondelasta Santiagoon. Jalat on pikkasen arat nyt nilkoista että pieni chillaus olisi paikallaan. Kuitenkin ollaan 20-30 km päivässä varmaan kävelty.

Mutta johdatusta kyllä tunnen, että ei sillälailla pelota hirveen usein tuolla metsässä ja kaduilla. Toisen puolesta pelkää melki enemmän ku ittensä. Outoja asioita myös sattuu, kuu on outo ja taikakissoja liikkuu ;) Santiagon outo tie...

Olkaa onnellisia että ootte kotonanne ihanassa viileessä puhtaassa kauniissa Suomessa. Vaikka kuulemma siellä onkin satanut koko ajan... siellä on kuitenkin kaikki tärkeet ihmiset ja tutut asiat, joita arvostaa todella vasta kun on näinkin kauan kaukana kotoa!

Ikävä:

1. Tuppua
2. Kaikkia muita ihmisiäni
3. Sohvaa ja telkkaria
4. Prismaa ja ruokaa
5. Suomen kieltä (än ja ön pisteet jo löytyi <3)

Huhuu. Ollaan pienessa kahvilassa, tasta on joku 10 kilsaa Espanjan rajalle. Nyt on yhteensa kuljettu yli 100 km, paitsi Jan vahan vahemman taksireissujensa ansiosta. Mutta puolivali haamottaa!

Kaikki menee tosi hyvin, jalat on vasyneet, mutta ei kipeet. Kun lahdimme keskiviikkona Barceloksesta, kuljimmekin enemman kuin aiomme eli yli 30 km. Oltiin vasta kaheksan maissa Ponte de Limassa, ja loydettiin sielta halpa hostelli ja ei ku syomaan ja nukkumaan! Aamulla nukuttiin vaha pitempaan eli kahdeksaan ja jatkettiin matkaa iloisina etta on VAIN 17 km.

Mutta mita opimme? Etta 17 km vuoren yli on pitempi ku 17 km tasamaalla :D kiipesimme ihan HULLUN vuoren (Portela?) yli , tie meni valilla pystysuoraan ja nyt oli eka kerta ku tuntu etta ei vaan jaksa. Ihan hirveeta. Oltiin vasta kuudelta perilla ja sitten kohtasimme illalla alberguessa ruotsalaisen Jaakobin. Han oli oikein mukava. Ja muitakin pyhiinvaeltajia on nyt nahty ja jututettu paljon. On Ranskasta, Itavallasta, Espanjasta, Slovakiasta...

Mut joo. Nyt siis kohti rajaa, tanaan on vain se parikymmenta ja tasamaata ja itseasiassa ollaan menty paljon alaspain. Jeeee. Kirjotan taas paremmalla ajalla lisaa, nyt on kiire jatkamaan Valencaan tai Tuihin.

Jes. 55:12 Iloiten te saatte lähteä matkaan,
ja onnellisesti te pääsette perille.
Vuoret ja kukkulat riemuitsevat teidän edessänne,
ja kaikki metsän puut taputtavat käsiään.

Loysin hyvan kohdan Raamatusta, ehka mekin viela paastaan joskus perille onnellisesti. Tuntuu viela hyvin kaukaiselta, melkein kolme viikkoa ja satoja kilometreja edessa. Ja talla hetkella tuntuu silta, etta oon jo liian vanha reppumatkailuun :D rakot kylla on jo paremmat jaloissa.

Katolisuus on herattanyt ristiriitaisia ajatuksia. Ihmisilla on lahes aina pihassa oma alttari, joko alttarikaappi, missa on patsas tai sitten pyha perhe tai joku pyhimys maalattuna talon seinaan. Toisaalta tuntuu hienolta, etta uskonto on vahvasti lasna ihmisten arjessa, toisaalta luterilaisena patsaat ja pyhimykset herattavat vastustusta. Martti Luther siella kuiskuttaa korvaan... En ole myoskaan viela uskaltautunut messuun. Jotenkin tuntuu tunkeilulta :P vaikka holmoahan se kai on, samaa kirkkoperhettahan sita ollaan?

Taytyy kylla sanoa, etta valilla heraa ajatuksia myos koko pyhiinvaellusta vastaan. Tuntuu etta voisi sita paremminkin Jumalaa palvella... mutta tassa kylla tulee funtsittua kaikkia juttuja ja omaa elamaa ja semmosta, ja tottakai kasvaa kun pitaa jaksaa matkan rasituksia ja toista ihmista ja sen rasituksia. Kylla tasta tulee kotiin viemista, vaikka rahaa ei ole matkamuistoihin. Ainakin varmasti suhtaudun eri tavalla 15 km automatkoihin :D hurjaa kun aattelee etta kuljin talvella 100 km suuntaansa toihin! Ja muutenkin asiat varmaan suhteellistuu.

Taalla Barceloksessa ei ole paljoa tapahtunut, olemme vain lepailleet ja keranneet voimia. Jos kaikki menee hyvin, niin paasemme neljassa paivassa Espanjan puolelle. Ehka parin paivan paasta Ponte de Limassa paasen taas kirjoittamaan kuulumisia :D olispa kiva ladata kuvia tanne niin nakisitte omin silmin mimmosta on. No sitten kotona viimestaan!

Ps. 32:8 "Minä opetan sinua", sanoo Herra, "minä osoitan sinulle oikean tien. Minä neuvon sinua, katseeni seuraa askeleitasi."