IRC-Galleria

Mun sisin on niin sekaisin
mustaa ja likaista
Haluan vain tehdä oikein
mutta en enää erota
oikeaa väärästä,
totuutta valheesta

Mä haluaisin
syödä tän kaiken
sitten oksentaa sen pois
mennä nukkumaan ja unohtaa
niin kuin ennen

Mutta mä en jaksa
en tiedä enää
niin kauan itseäni korjasin
haavojani hoivasin
itseni paransin

Kaikki taas verille revittynä

Väsyttää
en saa edes hetken rauhaa
nauran ja juttelen
Teeskentelen
Vaikka sisälläni raivoaa
Vihaan niin tätä kaikkea

Mä haluan vain kotiin
Päästäkää mut kotiin

Takaisin sinne punaisen talon betonisille rappusille.
~~~~

Joo
En ole unohtanut
Ja kyllä
Hymyilen vieläkin
Et nää
Mä teeskentelen
Takana mun silmien
Et sinne nää
Siellä ei kukaan hymyile
Siellä itketään
Ei
Sä et mun sisälle nää
Et
Katsot aina muualle
Ja kun joskus puhutaan
Jutellaan
Nauretaan
Et mun hymyn taakse nää
Siellä kituu rakkaus
Itkee kadonnut onni
Ole niin kiltti
Älä katso enää silmiin
Pelottaa
Sä joskus vielä selville saat
Osaan itkeä sittenkin
Ja kyllä
Vieläkin sattuu

Mutta hymyilläänhän kun tavataan?

~~~~

Väsyttää.
Ei jaksaisi enää.

Ei jaksaisi nousta ylös siltä kiviseltä tieltä,
jota olen kulkenut.
Polvet rikkoutuneet, käsissä naarmuja,
olen jo liian monta kertaa kaatunut.

Aina vain olen kerännyt uudelleen ne
miljoonat sydämeni sirpaleet maasta,
ja korjannut niistä ehjän,
mutta hauraan sydämen.
Aina se vaan lyödään palasiksi,
uudestaan ja uudestaan.

Aurinko polttaa kasvojani.
Tuijotan ylöspäin,
katseeni kiertää pitkin kivikkoista
polkua,
jota pitkin pitäisi jatkaa,
vaikka en edes tahtoisi.

Nousen ylös, mutta kaadun taas.
Sattuu, ja yritän lievittää kipua
huutamalla nimeäsi,
mutta en saa ääntä ulos itsestäni.

En pääse eteenpäin,
voimani ovat lopussa,
sillä tuuli työntää minua pois päin,
ja sade piiskaa kasvojani.

Jos ei olisi menneisyyttä,
ei olisi tätä tuskaakaan.
Haluaisin vain unohtaa sen,
niinkuin se olisi ollut painajaista.
Teeskentelen,
että kestän kyllä ja olen vahva.

Kaikki se avuttomuus sisälläni,
sydäntä raastaa.
Menen eteenpäin tietämättä mitä
polun päässä odottaa.

Pelottaa.

Pakko jaksaa,
vaikka väsyttää ja haluaisin
nukahtaa.
Pakko jaksaa,
edes huomiseen..

~~~~

Elämäni suunta,
mihin se näyttää,
miltä se tuntuu,
mitä roolia se käyttää?

Tahtoisin jopa säväyttää,
mutta pelkään että kateelliset mulle tietä helvettiin näyttää.

Kerronko oikeista tunteistani, vai teeskentelenkö että kaikki on hyvin?


HAISTAKAA PASKA PAINUKAA HELVETTIIN JA ANTAKAA MINUN OLLA !!

"Vale onnellisuusko on kivempaa?

Sun kaunis lauluäänesi saa mut heräämään.
Heräämään, ja hymyilemään.

Harjaat hiuksiasi,
hymyilet ja laulat.

Vale onnellisuus..
yhtäkkiä rupeet itkemään..
Et kestä nähdä omaa hymyäs.

Tulen lähelles,
kosketan sinua.
Säikähdät..

Aina kun puhelimes soi,
toivot et se rakkaas on.
Ilmeestäs sen huomaa."

~~~~

ohoh, mitesse näin ? :o

sainpas eilen kivan motskaritakin lahjaks :) <3

wwruuuuuumm :) motskarit on ihan kivoja vekottimia, ei ne ennää pelota :D

khihih.. :) huomenna sitte vesijetillä ajelemmaan :P uuubbeibe :P

mä katon rokkia vesiltä :D:D::D

haha ^^'

Sä silmilläsi viestität,
Haluat mut vietellä.
Sun kyntesi himokkaat
Haluut selkääni upottaa.

Joo mä tiedän ton sun
Leikin niin viattoman,
Mut hei, mä tiedän
Leikin paremman.
Sua mä kiusaan!

Saat katsoo, mut et koskee
Saat katsoo, mut et koskee
Saat katsoo, mut et koskee
Saat katsoo, mut et koskee

Sä huulesi kostutat,
Haluat mua suudella.
Sun syliisi kuumaan,
Haluat mut hukuttaa.

Jos saisin yhden toiveen
Sen tuuleen kuiskaisin
Jos voisin vuoret siirtää
Niin kuitenkin
Hiljaa nimes lausuisin

Jos saisin yhden toiveen
Todeksi kirjoittaa
Sielusi silmät avaisin
Katsomaan
Miten paljon tunnenkaan

Kunnes sinut viimein saan
Synnyn luonas uudestaan
Mä tahdon sua rakastaa
Kunnes sinut viimein saan
Itkee taivaat tuhkaa
Ja sydän huutaa kaipuutaan

Tän kaiken yksin kannan
En saa sua uskomaan
Mä läpi virheittesi nään
Siihen jään
Vielä joskus ymmärrät


Olisin siinä silloin kun kaikki muu katoaa
Voisin sydämesi jään sulattaa
Voisin sydämesi jään sulattaa

~~~~~

Tiedän, että en ole ainut jolle tällä tavalla käy
Että toinen on lähellä aivan, sitten häntä ei enää näy
Nyt on vuoteeni liian suuri, niin jäätävän kylmäkin
Ja sydäntä ympäröi muuri, kiveäkin lujemmin

Tänä yönä marmoritaivas, kaartuu kattona ylle maan,
Kuunvalon ja pilvien leikki, sitä katsella nyt yksin saan.

Tuo hajonnut marmoritaivas, valuu huoneeseen valtoimenaan
Olet poissa viereltäni, muttet sydämestäin milloinkaan

Tunnen yhä kätesi painon ja voin kuulla äänesikin
Ja jos suljen hetkeksi silmät, on kuin kanssas taas olisin
Vaan kun katson nään aution huoneen ja kätes on peitto vaan
Nää harhat kuin viiniä juoneen, sua saa taas kutsumaan

Tämä ikävä on sellainen, että tällaista kokenut ole en
Se on syvä ja jotenkin lopullinen
Se painaa ja sattuu ja kuristaa, mutta kenties joskus on helpompaa

Sormenpäilläni ihan kevyesti
kosketan kasvojesi jokaista
kohtaa.
En käännä katsettani pois
sinisistä silmistäsi.
Haluan painaa mieleeni
jokaisen kohdan sinusta
etten ikinä unohtaisi.
Painan hitaasti huuleni huulillesi,
tämä pieni suukko
päättäköön yhteisen retkemme.
Hymyilen hiljaa kyynelieni läpi,
käännyn lähteäkseni ,
mutta tiedän
että jotain minusta jää sinun luoksesi
ja että osa sinua kulkee aina mukanani..

Joskus tulee hetkiä
jolloin vain haluaisin
kietoa käteni ympärillesi
ja halata oikein kovaa

päästämättä koskaan irti

Joskus on hetkiä
jolloin tajuan että
sen iloisuuden alle
piiloutuu myös surua

enemmän kuin aavistinkaan

älä kulta pieni luule,
että olet yksin.
älä anna sen harhan
täyttää päätäsi.

sillä et ole, et milloinkaan.

Ja kun taas tavataan
hymyillään ja halataan
ihan vain jotta tietäisit,
että olet minulle rakas

älä unohda sitä pimeämpänäkään hetkenä.

~~~~~

Maanantai oli niin kuin kaikki maanantait,
tiistaina kaikki muuttuikin.
Vain pieni hetki jolloin jokin heilahtaa
ja muuttaa kaiken päästä jalkoihin.

En tiedä elämästäs mitään juurikaan,
ootko minkälainen ihminen?
Mä en voi olla varma valehteletko
ja rikotko mun sydämen.

Kun katson silmiisi sun pääni pehmenee
Ja pilvessä on täysikuu.
Jos pelkät hölmöt luottaa toiseen ihmiseen,
niin typerykset rakastuu.

En tiedä mistä ilmestyit mun elämään,
mut älä koskaan lähde pois.
Jos mä kirjoittaisin tästä romaanin,
se epäuskottava ois.

On yö, sä nukut ja mä makaan vieressäs.
Mä mietin kuka oikeen oot.
Ja pohdin kuinka rakkauteni sokeutui
- se jäi tuijottamaan aurinkoon.

Kun katson silmiisi sun pääni pehmenee
ja pilvessä on täysikuu.
Jos pelkät hölmöt luottaa toiseen ihmiseen,
niin typerykset rakastuu,
typerykset rakastuu
vain typerykset rakastuu

~~~~

Ja jos nyt ei oo pää sekasin niin ei sitte millonkaan..

hommia riittää juu.. :D
ai että. pittää ottaa evväät mukkaan tästä ja lähtee kiitämään sorsasaloon.
taksi on maalattu, niin pitää se käyä hakemassa pois sieltä.

jeap, sitte kaupan kautta koiran ruokintaan.. :)
ja sitte vois ehkä itekkin syödä jotain. :D
ja sitte laittaa saunan päälle,
tai sitä ennen jos ei sada, niin vois rokin kaa mennä lenkille :)
ja sitte vasta se sauna lämpiimään. :)

uijjui..

Kuinka harlekiinia
kun ja jos ajatukseni juoksee pois
karkuun mielialavaihteluja
joihin naiseksi syntyminen on minut tuonut

En harrasta seksiä leikkinä
vain koska inhimillisyyteni käskee
taluttamaan muita nahkapannassa
ja ruokkimaan heitä yksitellen

Olisin kuin puhelias marttyyri
uhraten kaikki aikani saannokset
rakastaisin himoja joita en älyä

Tämä peli on liian vaikea

Ne joille elämä on suola
on kuolema sokeri
Ja minun mausteeni ovat
niin oliivin makuisia sekoituksia

Mihin tämä maailma tarvitsee
silmät suljettuna –kulkijoita
jos se on seksuaalisuuden perikuvana kauheampi

Minä olisin sinun aivan kokonaan
jos en pelkäisi itseni satuttavan itseäni
ja jos en olisi näin tyhmä tyttönä

Ja kun puen kuuroksi suudeltuja
harlekiineiksi
tunnen olevani liian altis humalalle
joka varjelee omatuntoani
joka sekin on niin tunnoton teoista vastaaja

Kuinka aurinko ei paista iholleni
saippuakulpan läpi
vaikka niin toivoin neitsyyttäni takaisin
eläen nymfomaanin elämää
vaikka tunnen itseni joskus
frigidin kaltaiseksi kylmäksi


Selvästi luettuja ovat katseeni
symmetriset kuviot
ihossani arpia muutoksien myötä
jotka tuovat minulle naisen muodollisuudet

Voi, miten inhottavaksi olen itseni nähnyt
antanut omalaatuisen kauneuteni kadota
mutta
sinun
hiuksiasi minun on ikävä



Ja lyhyt vaalea tukka pukee sinua minun päälläni.

Sä olet hiljainen ja
kovin synkkä kun sut varjoissa nään
kesäisen yön yksinään
Me luodut toisillemme oltiin niin luulit kai
katkerana välttelet nyt katsettain

Mua kaivata saat, katsoa saat
vaikka en ollutkaan se oikea

Satuprinsessaa sä oottaa saat
Vaikka päivies päähän koskaan et sellaista löydä
Satuprinsessaa ei ollutkaan
Vain pieniä hyviä hetkiä jotka sä itsekin kai nyt näät

Tän yhden viimeisen yön sulle antaa mä voin
huomaatko nyt katoavaa kaikki on.
Pian unohdat sinäkin toisen kanssa nää tiet kuljet ja me
hymyillään kun kohdataan

Kaivata saa, katsoa saa
vaikka ei enää me tunnetakaan

Ja kun viimein sä ymmärrät
silloin jo myöhäistä on