Tänään on virallisesti ensimmäinen koulupäivä, ja se on minun osalta ollut ohi jo ennen kuin pääsi alkamaankaan. Ei luennon luentoa kolmeen viikkoon, mutta silti tuntui siltä, että olisi hyvä käydä täällä. Saa uudet käyttäjätunnusjutut selvitettyä ja näkee tuttuja ja kavereita.
Ilmoittauduin tasan kahdelle kurssille tässä jaksossa: partiotyö sekä kriminaalityö & itsepuolustus. Jälkimmäinen täysin hetken mielijohteesta, oikeastaan lähes täysin opettajan takia. Tietää ainakin, kun herra J.V. on kurssin pitäjänä, ei tule olemaan ainakaan tylsää. Eikä ekstat opintopisteet ainakaan tekis pahitteeksi.. Sain jokseenkin hahmotettua, mitä kursseja minulta puuttuu ja mitkä kurssit on muuten vain arvioimatta - johtuen tällä kertaa opettajan harvasta päästä. Suoritettuja opintoja olikin paljon vähemmän kuin ajattelinkaan..... Tai no ei paljon, mutta silti pieni pettymyksen pisto ehti tuntua takaraivossa. Kun sain tämän jakson hommia selvitettyä, päätin palata asiaan sitten uudemman kerran lähempänä toista jaksoa, tuli heti ekana koulupäivänä yliannostus koulun kurssitietokantaa. Argh.
Tuntuu silti hyvältä, kun pääsee palaamaan viime kevään rytmiin edes hetkeksi. Eli suomeksi, istun galleriassa napit korvissa ja kuuntelen Danubius Rádiota. Enpäs olekaan kuullut sitä koko kesänä, kun mitkään käyttämäni koneet eivät suostu päästämään sivuilla pihahdustakaan. Jotain tuttua ja turvallista. Sain käyttööni tänään jopa rakkaan koneenkin atk-luokasta, siis sen parhaimman, siis sen "opettajan"koneen. Jes. :)
Rutiinit ovat minulle hyvästä. Kun ei tiedä huomisesta, minua alkaa aika nopeasti ahdistaa. Juuri siksi minä olen tykännytkin harjoittelujaksoista, kun on saanut olla töissä. Aamulla menet, kun työt on tehty, menet kotiin, silloin tällöin pidät vapaapäivän. Perhaps I'm a worker bee... Kun sitten ei ole mitään rutiinia, tai yleensäkään lorvailee tyhjän panttina pitemmän aikaa, ei tule tehtyä oikeastaan mitään hyödyllistä. Minä olen tosi huono keksimään itselleeni mitään kehittävää tekemistä. Kyllä turhaa tekemistä aina keksii, mutta siitä ei ole mitään hyötyä kenellekään, vähiten itselleni. Nyt kun koulu "alkaa", on joku sentään potkimassa persuksille, että tee tämä ja tuo, niin pysyt muiden perässä. Oma jalkani ei yllä persuksille asti.
Qopacabana....... soi radiossa....... Copacabana.......