IRC-Galleria

Niinhän sitä lauletaan. Eilen tuli auteltua ystäviä asiassa jos toisessakin. Kouluhommissa, kuskina ja siinä sivussa leivoin vielä yhteishyväksi oikein onnistuneita, itse jostain muusta ohjeesta sovellettuja "särkyneiden sydänten muffinsseja". Mutta oikeita hommia, mitä olisin tehnyt itseäni varten... aika vähän.

Nolottaa ehkä vähän, liittyen erääseen tiettyyn tyyppiin, johon aina aika ajoin pitää yhteyttä. Ei hirveän usein, mutta sitten kun tulee juteltua, niin aina löytyy jotain mielenkiintoista keskusteltavaa. Meitä yhdistää Unkari. Keskustelemme usein maasta ja kielestä, mutta joskus saattaa tulla aiheeksi ihan uskonasiatkin ja sen sellaiset. Mutta yleensä, kun otan häneen yhteyttä, niin minulla on jokin palvelus, usein tosi pikainen. Nytkin laitoin sähköpostia, että voisiko hän kääntää minulle ennen perjantaita yhden unkarilaisen biisin sanat (hän osaa sujuvaa unkaria siis), niin tietäisi mitä siinä lauletaan, että vois soittaa sen sitten musiikkiterapian tunnilla - ehkä. Sitten hoksasin jossain vaiheessa, että kyllähän sillä kaverillakin on oma elämä, ei se välttämättä ehdi. Laitoinkin, että pikkuisen harmittaa kun huomasin että otan yhteyttä yleensä silloin kun tarvitsen hänen apuaan. Ja pikaista sellaista.

Ehkä olen tullut tässä suhteessa isääni. Sillä on paljonkin sellasia ystäviä, joihin se ei erityisemmin pidä yhteyttä arkena, eikä kaikille välttämättä sitä joulukorttiakaan laita. Mutta aina kun ystävykset kohtaavat nassutusten, niin juttua tulee niin kuin he olisivat nähneet viimeksi eilen. Ja aina, kun jompikumpi tarvitsee apua jommaltakummalta, niin totta kai autetaan. Oli se sitten auton lämmitysroikan lainaaminen tai ylisuuren kalasaaliin jakaminen tai ihan vain vaikka neuvon kysyminen. Mitä vain. Itse en jotenkin vain koe iskän tavoin tarvetta pitää jatkuvasti kuulumistenvaihtoyhteyttä, jos ei ole mitään erityistä asiaa. Onhan se kiva kuulla ystävistä, mutta itse koen todella vaikeaksi olla aloitteentekijä, jos minulla ei ole mitään nimettyä syytä kirjoittaa.

Niin kuin Uma Thurman sanoi Pulp Fictionissa jotenkin näin: "Miksi meidän täytyy jauhaa paskaa voidaksemme tuntea olomme mukavaksi? Silloin huomaa löytäneensä jonkun erityisen, kun pystyy pitämään sen turpansa kiinni ja jakamaan hiljaisen hetken hänen kanssaan tuntematta oloaan epämukavaksi."


Qultaa ne ystävät on.....