IRC-Galleria

Kohta se on sitten siinä. Mikkelissä on oltu kaksi kuukautta, tosin laskujeni mukaan jos työpäivät ja Mikkelissä hengaillut päivät pistettäis peräkkäin, olen ollut täällä nyt 5 viikkoa ja yhden päivän. Reissaillut olen sen verran kun on voinut, jos vapaata on ollut neljä päivää tai enemmän, olen lähtenyt liikenteeseen. 7 työpäivää jäljellä, sitten muutto takaisin Nivalaan ja rästivapaita viettelemään. Sentään saa ajatukset muihin juttuihin, kun muuttoviikolla on Hunajan pisarasta vielä kaksi esitystä johon valmistautua.

Ainakin työpesti saa arvoisensa lopun, kun viimeisenä viikonloppuna (siis tänä) on syksyn eka nuortenleiri, ja kerrankin odotan sinne lähtöä, kun nyt tunnen edeltäkäsin sieltä jonkin verran ihmisiä, en (ehkä) jää täysin ulkopuoliseksi niin kuin puolitoista vuotta sitten harjoittelussa meinasin jäädä - ymmärrettävää sinänsä, kun kukaan ei mua silloin juurikaan tuntenu. Ehkä nyt voisi olla hauskaakin. :)

Ensimmäinen työpesti pätevänä nuorisotyönohjaajana. Oli aika jännät paikat. Paljon hyvää, mutta myös niitä varjoja mitä "normaaleillekin" ihmisille tulee uudessa paikassa. Päällisin puolin olen tyytyväinen kesään. Ja pitäähän siitä nauttia, kun vielä on sen verran nuori ja vetreä ja pienessä roolissa leireillä, että jaksaa vielä olla kolmella rippileirillä samana kesänä. Ehkä tällaista ei tule enää loppu-urani aikana, sen verran raskasta se oli.

Tulevaisuus? Aavistuksia on, sekä hyviä että pahoja, vieläpä samoista asioista. Joka tapauksessa järjestelyjä tullaan tekemään, olipa edessä sitä taikka tätä. Yritän olla ajattelematta ja mielessäni suunnittelematta tulevaisuutta liikaa, sillä en tahdo pudota liian korkealta jos suunnitelmat eivät pääsekään toteutumaan. Mutta se on vaikeaa, kun kaikki kyselevät aina vain kiihtyvämpään tahtiin, että mitä Mikkelin jälkeen. Minäkin kyselen. Koska minua pelottaa.

Ensi viikolla olen paljon viisaampi.


Qunhan aika vain juoksisi jo vihdoin nopeammin...