IRC-Galleria

Heipsan !

Tänään olipi aika kiva päivä.
Heräsin vasta joskus puol yks ku oltiin mamin kaa
sukuloimassa pe-la, ni oli jotenki väsyny sit.
Ja huomenna meen Kaisan kaa uimahalliin
heti 7.00, jolloin sen ovet aukeavat.
Reetan älynväläyksiä osa viisi(biljoonaa).

Mentiin perjantaina siispä Somerolle, mun kummien
mökille. Siel oli ihanimmat lapsoset nimeltänsä Emilia 10v. ja Eepi 7v.♥
Leikittiin niitten kaa jotain kaikkee ja sit alettiin suunnitella
showta! Pohdittiin et mitä me halutaan esittää aikuisille jotain
ja päädyttii laulamaan. Laulettiin Minun ystäväni on kuin
villasukka. Laulettiin se luokan kaa konsertissa joskus
kolmosella, ja noi lapsosetki oli laulanu sitä jossain.

Tottakai me tarvittiin meijän show'hun soittimiaki,
joten mä otin kaks keppii ja hakkasin ämpäreitä ja kattiloita
ja leikin rumpalistia. Eepi otti harjan ja laulo siihen,
ja Emila soitti kans rumpuja.

Ku joskus kuukaus sit Eepi ja Emilia oli meil yötä,
keksin yhen laululurituksen: "Kun mä kävelen
mun vatsani heiluu, bounce bounce se menee
bounce bounce se menee". Lauloin tota niille sillon
ja ne nauro ja alko laulaa mun kaa sitä.
Ja toki me esitettiin seki niille aikuisille,
kera upean koreografian jossa mm. heluteltiin meijän masuja.

Sit lauantaina mentiin käymään Loimaalla Rompepäivillä
ja kyläiltiin mun sedällä. Se kerto kaikkii juttuja sen nuoruudesta.
Must on aina jotenki tosi kiva kuulla mitä joku on tehy pienenä,
miten se on eläny ja mitä se on kokenu.

Se kerto miten se oli nuorena menny seilaamaan meriä.
Se oli merimiehenä jossain iiiisossa laivassa joka meni
eka ruotsiin, sieltä lipu Portugaliaan ja sieltä Kiinaan.
Sit kuulemma jossain kohti jotain merta niitten laivaan tuli
iso tulipalo ja joku Norjalainen rahtilaiva tuli pelastaa
ne merimiehet, ja sit ku ne oli päässy turvaan ni ne näki
kuinka se niitten oma entinen laiva räjähti.

Jotenki tosi hassuu aatella et joku oikeesti on kokenu
jotain tommosta. Tuntuu et nykyään (ainaki mulla)
kaikki on niin tavallista. Käy vähän tuolla ja täällä
ja on sillä ja tällä päällä, mut et harvemmin kokee mitään
tosi erikoista tai ihanaa.

Mä en haluu tulla vanhaks. Välil mä katon jotain
vanhempii ihmisii ja aattelen et mä en haluu kasvaa tästä yhtään.
Tuntuu et vanhuus on jotenki tosi harmaata ja tylsää.
Ei unelmoi enää New Yorkista ja laulajanurasta eikä
unelmien miehestä eikä ihanista pusuista.

Muutenki jotenki.. tosi ristiriitaselta tuntuu välillä.
Mun on ainaki tosi helppo unohtaa et maailma on aika
paha paikka välillä. Sit ku tapahtuu jotain kamalaa
ni havahtuu ja tulee ihan kumma olo.
Tuntuu ettei itelleen voi tapahtuu mitään semmosta,
et ite on ihan turvassa, vaikkei oikeesti ookkaan.

Mut emmätiiä.
Tuli vaan tämmönen hassu olo.
Ja pitkä romaani näköjään (:D).
Oho, aika tosi pitkä joo.


"Forget what were told
before we get too old"