eikö ookki typerä avausteksti päiväkirjaan? jep.
mutta mulle riitti. mä en kykene joka suuntaan, mä olen vain ihminen!
ja kaiken lisäksi helvetin huono sellainen. mutta se ei liity tähän asiaan.
mä en jaksa enää olla aina tavoitettavissa, vaan tavoitettavissa vain silloin
kuin itse niin haluan. haluan järjestää itse oman elämäni niinkuin minä
sen haluan elää. haluan jättää enemmän aikaa itselleni ja omille asioilleni.
haluan tehdä just niinku haluan.
sanokaa mua itsekkääksi, jos niin haluatte. jokaisella oikeus omiin haluihin, mutta minä en ole itsekäs. tai ehkä jopa saatan olla tiellä itsekkääseen ajatteluun ja elämään ja helvetin onnellinen siitä. vihdoinkin.
enää en jaksa ottaa aina teitä huomioon, ajatella aina teitä, tehdä asioita teidän parhaaksenne. nyt on tullut aikaa mun elää omaa elämääni. tehdä asioita kun mä haluan tai olla tekemättä. jos ne liittyy vaan muhun.
ja mun ammattini, ehkä vittumaisin kaikista. oma valita, sanotte heti, tiedän!
oma valintani on varmasti myös se koska sitä teen, eikö? ja kenelle ja ennenkaikkea;
millaisella varoitusajalla!! voisitteko joskus ottaa senkin huomioon, omien tarpeidenne keskellä,
että ehkä mullakin on suunnitelmia, omia juttuja ja tekemistä. ehkä mäkin olen
joskus väsynyt ja kaipaan lepoa. aina ei vaan sovi. aina ei vaan pysty.
mä olen yrittänyt auttaa kaikkia, pyrkinyt tekemään hyvää. venyttänyt omat resurssini äärimmilleen ja vetänyt itseni samalla loppuun. enkä ymmärrä miksi? itse olen niin vähän hyvää tältä elämältä saanut, mutta kaiken paskan vastaan ottanut. välillä riehuen, usein itkien. niiden ajatuksien kanssa etten enää jaksa. liika mitä tahansa on liikaa.
varsinkin nyt loppuvuonna, vastoinkäymisiä tulee ja tulee ja tulee... ei loppua näy. vai loppuuko
ne kun vuosi vaihtuu? vai jatkuuko samalla tavalla? en voi tietää, voin vain aavistaa..
onneksi on yksi paikka missä mun on ollut hyvä olla, jotenkin turvallista. siellä ei paina murheet mieltä vaan voin olla iloinen ja hymyillä. ainakin melkeen aina. siellä vaan on hyvä tän pienen tytön olla.. hetken se olo kestää kun sen paikan jättää, mutta aina ne kaikki murheet tulee takaisin..
mun piti olla vuodenvaihde yksin kotona, koska se on parasta niin. uusi vuosi päivänä on mulle
todella vaikea, synkkä ja raskas. uusi vuosi ei ole koskaan tuonut mulle tullessaan sitä parempaa
huomista, mitä niin kovin odotan ja toivon. ehkä en luota tarpeeksi, koska sitä en saa..
tänä vuonna mulla on selkeesti edessä 4 vaihtoehtoa, miten otan uuden vuoden vastaan. 1 niistä ei kyllä oikeastaan ole edes vaihtoehto, koska jos olen kotona, niin olen yksin. kirveelläkään mua ei sais mihinkään sairaisiin bileisiin missä kaikki dokaa ja örveltää, ei ikinä! "jos metsään haluat mennä nyt niin takuulla yllätyt".... eijei, ei sitäkään vaihtoehtoa, ei se ole mun juttu, mutta pitäkää te rakkaat ystävät kivaa <3 mä pääsen uudeksi vuodeksi ihanaan paikkaan ihanien ihmisten kanssa!!! siellä on rauhaa ja riehuntaa, lapsia ja rakkautta. ja varmasti punkkua <3
ja toivon että uudenlainen uudenvuoden vastaanottaminen toisi mulle myös uudenlaisen vuoden.
paremman, iloisemman, terveemmän ja paljon paljon vähemmän kipua ja kyyneliä...
rakastan teitä, mutta mun on pakko opittava rakastamaan itseäni enemmän <3
Heidikaikille parempaa ensi vuotta ja pitäkää tämän vuoden hyvät muistot sisällänne aina!