IRC-Galleria

miten kauniilta ja puhtaalta veri näyttääkin vasten valkoista.
se on niin syvänpunaista, että vain veri voi ollakin sen väristä.
mutta kuivuttuaan, on väri poissa, kaikki sen hehku ja ilo,
vain tumma suttuinen tahra jäljellä


sanotaan ettei voi sattua, jossei tule verta.

muhun sattuu kokoajan, vaikkei tule verta.

mutta
nyt tulee verta, sieluni kipu muuttuu ruumiilliseksi kivuksi.
mutta sitä en tunne. en tunne kai mitään.

silti itken ja itken, koitan irroittaa palaa kurkustani, joka
saa mut melkeen tukehtumaan.


miksei stressi ja masennus voi hellittää ja päästää mua otteestaan.
miksei ketään edes yritä ymmärtää mitä sisälläni tapahtuu.
miksei maailma voi jo luopua musta ja siirtyä uuteen lattiarättiin,
tämä on jo loppuunpyyhitty.