IRC-Galleria

Ei mun vauvvva tuu sittenkään tänne... :( Vähän harmittaa, tai aika paljonkin,
mutta sillä on tärkeempää tekemistä. Ymmärrän sen hyvin. Odotin sitä vaan
niin paljon ja olen nyt tosi pettynyt. Olisin nyt niin kaivannut sitä rakasta
ihmistä lähelleni. Sellaista kenelle ei edes tarvitse sanoa mitään, kun se
jo ymmärtää mua. Mä kaipaan nyt ymmärrystä, kun tuntuu että kaikki
mitä sanon, käsitetään väärin. En sano mitään pahaa tai ilkeää, mutta se
vaan käsitetään niin. Mut niin usein käsitetään väärin.

En jaksa tehdä mitään. Istun ja olen taas vaan ja kuuntelen musiikkia, mikä
ei ole mitään mieltä ylentävää. Ja siihen sekoittuu pesukoneen ääni. Tulee
mieleen omat ajatukset. Ne vaan sekoittuu eikä niistä saa selvää.
Tunteet.
Ajatukset.
Niistä kun pääsisi edes joskus hetkeksi eroon.

Mun on paha olla, siis fyysisestiki nyt, ollut siitä asti kun heräsin. Oksettaa.
Odotan vaan että se menee ohi. Mä haluun teetä. Tai sitten teen
minttukaakaon. Päätän sen sitten kohta.

Joskus on vaikea päättää mitä haluaa. Joskus taas tietää ihan tasan tarkkaan
mitä haluaa, mutta sitä ei vaan voi saada. Ei sitä välttämättä voi edes
tavoitella. Pitää vaan olla odottaa, ja mikä on sen raastavampaa?
Sinä tiedät.

Mutta kuka käskee odottamaan? Ei kukaan. Tai kuka käskee vaan olla sen
odotuksen aikana? Ei taaskaan kukaan. Ei kukaan muu kuin minä itse.
Minä itse haluan vain olla ja odottaa, vaikka se on juuri se mikä mua tässä
hajottaa. Odotus.
Mitä mä edes odotan? En tiedä edes sitä. Luotan että sen tiedän sitten,
kun odotus päättyy. Kyllä se kuitenkin päättyy joskus, se on selvää.
Tavalla tai toisella.

On sellanen olo että halusin juosta tonne keskelle peltoa ja kirkua. Huutaa
niin täysillä kun keuhkoista lähtee. Itkeä, riehua ja pomppia. Kieriä siellä
mudassa ja hakata maata nyrkeillä. Sellanen olo mulla on.

possu


"Tuokaa malja, sydämeni vuotaa verta"