IRC-Galleria

Perin normaali lauantai aamupäivä,
ei, tällä kertaa en ole hautautuneena hiekkaan.
(vaikka niin moni minut 6jalan syvyyteen tahtoisikin)

Mitä vielä voisi elämältä toivoa;
dido laulaa valkoisista lipuista, kaakaota vaikka kaverille tarjottavaksi (sitä silti tekemättä)
Olen itseni paraskaveri, joten toinen kerta vielä.
Onkohan dido alkujaan gansta.
"I won't put my hands up and surrender "

Lauantait ovat kivoja, syksyllä.
kaikki on niin kaunista, keltaista, se on hullun väri.
Tulisipa talvi nopeasti.

Lisää kaakaota, olette ihania.

"Im in love and always will be"

Herran vuonna 1979 se kaikki hyvä sitten loppui, muilta.
Parhaat päivänihän olen jo elänyt 80-luvun alussa.
Mutta siitä ei ollutkaan kysymys, vaan elämästä yleensä.

kannattaa alustaa vuoka sian ihralla, ettei vain hyvä maku pääse yllättämään.
sekoita alkuajan angstit yhteen,
50% täydellistä vitutusta
15% huonoja arvosanoja
5% huonoa itsetuntoa
25-100% menetettyä rakkautta
sekaan voi myös lisätä omaa sarkasmia, maun mukaan.'

Lisää joukkoon 5dl verta, mieluummin omaa niin säästyt yllätyksiltä.

kaada koko paska vuokaan ja paista 225asteessa n.27vuotta.
ja siinä se on, läsöpaska yhdelle elämälle.

Ensi kerralla kerron kuinka voi sää(s)tää mielenterveyttä lääkärin määrämissä masennuslääkkeissä.

Mitä kaiken maailman netti persoonallisuusajatustenlukumielipidemittauksiin tulee,
niin parhaiten totuuden saa selville kysymällä kavereiden mielipidettä itsestään.
(minun tapauksessa en edes kysellyt mitä minusta ajatellaan.)

ystävä nro1; olet tyhmä läsöpaska
ystävä nro2; tunnevammainen homo
ystävä nro3; valmis AA-kerhoon
ystävä nro4; sun kanssa on turha sopia mitään, kun jätkä vaihtaa mieltään 5kertaa päivässä.

ja entä muut ihmiset, kahden päivän tutustumisen jälkeen ne lopulta uskovat että olen kusipää.
"ehkei ne vaan tunne sua, mun mielestä oot mukava."
(2 päivän päästä)
"kyllä sä lopulta oletkin aika kusipää."

Antakaa tyttärienne tulla tyköni.
Nyt otan ristini ja pakenen vuorille.

Minulla oli kerran ajatus,
omasta mielestäni varsin nerokas.
Tahdoin muidenkin kuulla siitä,
ei sen takia että se oli maailmaa mullistava filosofinen päädelmä.
Vaan sen takia että muut kuulisivat minusta.

Kuinka moni jakaa ajatuksiaan vain tullakseen kuulluksi,
kuinka montaa oikeasti kiinnostaa mitä toiset ajattelevat.
Luen toisten päiväkirjoja vain löytääkseni sieltä jotain itsestäni.

Sitten voin kertoa ja kommentoida jotain itsestäni.

"minäkin mietin samoja asioita."
"minäkin olen ajatellut elämää."
"enkö olekin IhQ."

Jos mainosten hinnat TVeessä olisivat halvempia ja niille enemmän aikaa,
olisi ne täynnä vieraiden ihmisten kasvoja ja ajatuksia.
Mutta onhan meillä jo kaikki muut nykyteknologian oheistuotteet käytössä.

Tämänkin ajan olisin voinut käyttää paremmin.

Ehkä soitan äidilleni ja kuuntelen 15minuuttia kehuja.
Minun 15minuuttia kuuluisana.

2 päivää provinssin jälkeen, on ajatukseni vihdoin tavoittanut fyysisen ruumiillistumani.
Ruumiini, joka on saanut uuden ilmentymän liiasta auringosta.
Toiset ihmiset voisivat kutsua sitä ruskettumiseksi,
mutta tässä ruumiissa ne ovat 1.asteen palovammoja.

Näin viime yönä unta maailmanlopusta, jossa Lovecraftin ajattomat olennot valtasivat maailman.
Hienointa unesssa oli Cthulhu, jota jostain syystä näytteli Hugh Jackman.
Hän muutti minut syväläiseksi laulamalla "laa-laa-laa".
Myöhemmin jouduin menemään amerikansuurlähetystöön ja vaatimaan
että Islanti myönnetään Cthulhun saareksi.

Jouduin jonottamaan kauan, muutkin suuret muinaiset tahtoivat oman palan maasta.


Jossain vaiheessa pitäisi valokuviakin saada menneiltä päiviltä,
niin muistaisi mitä tuli taas tehtyä.

Näin alkaneen kesän olen harjoitellut saamaan suonenvedon jalkaani,
nyt odotan että vedet lämpenevät sen verran,
että uskaltaisin uimaan.

Odotan tulevaa vklppua, kuin kuuta tippuvaa.
Odotan myös pääseväni määränpäähäni Seinäjoelle,
Pelon sekaisin tuntein.

Tiedän että käyttäytymällä hyvin/olemalla oma itseni,
saan ihmiset kypsymään itseeni/itseensä hyvinkin nopeasti,
siksi ajattelinkin viipyä Provinssissa vain päivän.

Mihin ystäviä tarvitaan, kun niitä voi hommata kadulta aina uuden?
ja tällä hien erityksellä, niitä uusia tarvitaan aikalailla.

Kevät, tuo ihana vuodenaika nostaa jälleen versonsa lumien alta,
kuten tekee kaikki positiiviset ajatukset tuon menneen talven kaamoksen lomasta.

Nyt kun valoa on jälleen elämässä onkin hyvä katsella mitä on saanut aikaan.
ja onhan sitä.
Uudet siemenet on kylvetty kesää varten ja syksyn tullessa onkin mielenkiintoista nähdä,
mitä syntyy ja kuka niitä synnyttää.

Linnut ne aloittavat tämänkin kevään iloisella laulullaan, siinä samassa kuin mieleni yrittää tavoittaa ajatuksiaan, jotka makaavat liian syvissä vesissä.
(Eivätkä ne voimien loppuessakaan tahdo uida rantaanpäin.)

Elämä on ihmisen parasta aikaa, kuten kevät astmaatikon.
Odotan takatalven tuloa ja versojen pikaista palelemista.