IRC-Galleria

Alussa oli sana. Mutta tuo sana ei ollut jumala. Se oli kyllä kaiken alku ja loppu, mutta jumala se ei ollut. Tuosta sanasta kaikki lähti liikkeelle. Se oli kuin kielen kantasolu, kantasana. Aluksi tuossa sanassa oli kaikki. Hetken maailmaa tarkasteltuaan se kuitenkin päätti jakautua, sirpaloitua pienemmiksi ja pienemmiksi osiksi. Hiljalleen nuo pienet osat, uudet sanat, muodostivat selviä luokkia. Nämä sanaluokat koostuivat toistensa kaltaisista sanoista, sanoilla joiden tarkoitukset muistuttivat toisiaan, mutta silti jokainen sana oli omansa. Aluksi nuo sanaluokat muodostivat vain yhden kielen. Mutta kuten raamattukin opettaa, tuo kieli lopulta jakautui, yhä pienemmiksi ja pienemmiksi osiksi, uusiksi kieliksi. Mutta ei tähän mitään suuria syntisiä ja jumalan kostoa tarvittu, se vain tapahtui. Osa noista pienistä siruista vain joutui eristyksiin veljistään ja siskoistaan niin pitkäksi aikaa ettei enää niitä muistanut eikä muistuttanut.

Mutta pikkuhiljaa nuo pienet erillaiset kielet pääsivät taas yhteen toistensa kanssa ja alkoivat sulautua. Aluksi pienemmät ja heikommat liittyivät toisiinsa, sitten suuremmat ryhtyivät imemään pieniä itseensä. Lopulta päästiin vaiheeseen jossa suuretkin kielet liittyvät hitaasti toisiinsa. Vähitellen on jälleen vain yksi kieli, joka sekin köyhtyy köyhtymistään, sanaluokat yhdistyvät, sanat vähenevät ja lopulta on taas sana. Lopullinen, ainut sana, jota kukaan meistä ei osaa sanoa.