IRC-Galleria

Ennen kuin minä nukahdan,
ennen kuin kuulen kaupungin uupuvan;
Mietin elämää, tätä outoa ja kummaa,
vaivaa mieltäni; on täällä kirkasta ja tummaa.

En ole muita mä kummempi kulkija,
en piikaa parempi panija.
En voi kehua että kurjuudest oisin,
vain tavallisuuttain kai hehkuttaa voisin.
Kun synnyin, enpä lusikkaa suuhuni ottanut,
vaan tuttia olen vuosia kaivannut.

En kai enkeliä ehtinyt tilaamaan,
tällä passilla vain meno manalaan.
Pääsyvaatimukset kovat on taivaanrantaan,
paljon helpompi astua hevosen lantaan.

Ui onnellisesti vesilasissani kärpänen,
nauraa makeasti minulle moinen veikkonen.
Sitä huvittaa, on vesi makeaa,
eikä janota kohdata kuolemaa.

Pehmoisesti olemme ihmiset tyhmyyteen tuuditettuja.
Moneen kertaan laskettuja ja unohdettuja.
Olis iilimatona helpompi elää,
vain muitten suonista verta kerää.

Mieluusti olisin aivoton yksilö,
ehkä ameeba, ehkä alkueliö.
Toisaalta taas tällä virkkeen visaisella virinällä,
voisi valkopaitaa pyytää kimakalla pirinällä.
Ei juuri hääppöinen ole, ei runo ei ihminen,
paljon helpompi vaipua paskaan ja unehen.