Silmäni suljen kesken hsynkkenevän yön
on aamu huominen alkava päivän työn
perkele mun selkää riipii
piru otsalleni hiipii
saa hiisi kiinni hirrestäin
on ahti kiinni kurkussain
kylmät kourat koskettaa
krapulaista kaulaa
hien hiisi heikottaa
sitä ken viel heikosti pumppaa
olen saava kituvan keskiyön
olen ansainnut sen niin
vereni seisonneen hyytyvän
maalataanko pipariin
ja kun silmäni suljen
en näe kipua kurjuudelta
niin olen yksin
niin jäätynyt
valmis uhrilammas herralle itselleen
Ja vereni vaik olis väkevää
et sinä tiedä kai koko totuutta
et osaa lukea
et osaa kuunnella
ja vielä väität että kaiken tietäisit
Kai olen päättänyt kuolla
eräänä päivänä
silloin kun en kuule liverrystä parvelta
kun en näe siipiäsi vaikka sinulla ei ole räpylöitä
Mutta minä en tarvinnut siihen sinuakaan
minä selvisin
kaiken sen läpi
eikä kukaan minua auttanut
siksi minusta tuli katkera
koska minut hylättiin
aina.