IRC-Galleria

Tämä on viimeinen aamuni nykyisessä työpaikassani. Oveemme on teipattu tyly A4. Postinkuljettaja on ainoa, jota lappu ei käännytä ovelta. Hän koputtaa kolmesti, ja avaan hänelle oven ja vastaanotan keltaisen laatikon. Laatikossa on yhä Kauppalehti, pari väärään osoitteeseen tullutta kirjettä, kirje pomolle ja seinille ripustettavaa mainosmateriaalia. (Just joo. Sitähän tässä vielä tarvittiinkin). Hyvästelen ystävällisen postimiehen viimeisen kerran.

Ehdin työskennellä näissä tiloissa vaivaiset 372 päivää.
Vaivaiset 372 päivää, joista kesälomalla olin 5 ja sairaslomalla yhteensä 10 päivänä.
Kun mietin takaperin, mitä niinä päivinä tuli tehtyä tai opittua, jää käteen yksi sana: Ihmisiä.
Helvetisti ihmisiä. Oli toinen toistaan mielenkiintoisempia tai tylsempiä, tyhmiä tai erikoisia, jokainen oli silti oma turha ja tärkeä persoonansa.
Heidän - korjaan Teidän - takia tämä työ on ollut oikeasti kivaa.

Mieleenpainuvimmat asiakkaani ovat olleet joko uskomattoman ihania ja persoonallisia tai sitten äärimmäisen törkeitä, hekin persoonallisia, sikoja:

Olin ollut hädin tuskin kolme viikkoa töissä, kun sain ensimmäisen kerran konkreettisen kiitoksen työstäni. Rouvaihminen lahjoitti ystävällisesti joulusta ylijääneen suklaarasian kiitoksena palvelusta. Nam nam. Onneksi en silloin ollut tehtyt typeriä uuden vuodenlupauksia laihdutuskuureista.
Toisen kerran Toimitusjohtaja Kari Koppava mittasi minut päästä varpaisiin ja tuhahti ettei tällainen tytönrääpäle voi ymmärtää kertakaikkiaan mitään koko tietoliikennealasta.
Noniin...no, ei siitä sen enempää.
Seuraavaksi kerron mieluummin siitä keväisestä perjantaista, jolloin meillä oli aivan valtava ruuhka ja yritin palvella yhtäaikaa kolmea piste kahta eri asiakasryhmää. Kesken kaiken siihen vielä kehtasi sitten survoa joku saa****n lähetti pistämään pasmat minulta ihan sekaisin. Kuittasin lähetyksen ja huomatessani sen olevan minulle, unohdin kaikka maailman myyntikikat ja mitä olin myymässä ja menetin hetkeksi otteeni kaikista asiakkaista. No, ymmärtäväiset asiakkaat lähinnä huvittuivat punastumistani ja ostivat kuitenkin tuotteensa ilomielin ja vitsailivat vain että joku on tainnut olla "palveluun" tyytyväinen.
"On nimesi kesäinen ja tapasi liikkua niin keväinen. *Jotakin luki myös tässä ja sen myöhemmin muistaissani korjaan...*..Toi raikas tuulahduksesi. Kompuroiden kuljin läpi unettoman yön." -X-
Wow. Olin saanut ihailijan. No, siinä olikin se mielenkiinoisin siitä, näin hänet kerran, en enää toiste. Oli oikein fiksu ja mukava mies, ei mikään sekopää eikä epätoivoinen luuseri kuten helposti olisi kuvitellut, näköjään ripaus ritaria löytyy nykyajankin uroista.
Sitä vastoin seuraava asiakas sai minut itkemään. Tämä hyvä herra tuli huutamaan minulle kun hänen vehkeensä eivät toimineet. Syytäkö minä siihen. Mutta hän huusi minulle kuin hyeena, että olen tyhmä ja tietämätön pikkulikka enkä tajua elämästä mitään. Muuta siihen ei sitten tarvittukaan, kuin että menkat oli just alkamassa, ja minä aloin sopertaa itkuisesti pomolle että tee jotakin...Pomo ärjäisi kerran ja johan oli ukko hilijoo. Vehkeet jäi meille tarkistettavaksi ja munaton mies paineli tiehensä, enkä häntä sen koommin nähnyt.
Paras asiakas oli ehdottomasti se vanha mies, joka innostui kun kerroin hänelle, että pidän mustekynistä. Seuraavana aamuna hän marssi liikeeseemme valtavan muovikassillisen kera ja ojensi minulle ystävällisesti reilut 300 markka-aikaista mustekynää. Kuulemma hänelle jäi vielä muutama tuhat, joten en pode niistä huonoa omaatuntoa. Vaan vähänkö olen ylpeä kokoelmastani:)
Tämän väliin en oikeastaan enää keksi yhtään kamalan kehnoa asiakasta. Lukuunottamatta sitä, jolta kyllä toisen kerran sain ruusulähetyksen työpaikalleni, mutta se johtuikin siitä, että se oli mukiloinut minut edellisenä viikonloppuna mustelmille. Näinollen en näe näillä ruusuilla juurikaan arvoa vaan odotan yhä, että oikeden kautta saan hieman paremmat korvaukset kuin kimpullisen piikkikukkia.

Näin päättyy päiväni tässä talossa. Monenlaista mukavaa muukalaista olen täällä tavannut. Vielä muutama laatikollinen törkyä ja olen valmis pakkaamaan kansioni ja kassini. Huomenna aloitan niiden kanssa uusissa tiloissa. Kollegoita jää hiukan ikävä, ja vessaa, kun sitä ei kerran uudessa paikassa ole, mutta olo on silti kummallisen helpottunut. Saan aloittaa puhtaalta pöydältä!

Ja Kas - ei kahta ilman kolmatta;
Joku koputti juuri oveen kolme kertaa? kuka kumma? Ahhaa, saimme juuri kolmannen kukkakimpun!
Kiitoksena posti-merkillisestä yhteistyöstä. Postimies koputtaa aina kolmesti.