IRC-Galleria

Vapaapäivät ovat siitä ihania, ettei ole pakko tehdä mitään tärkeää. Kuitenkin, kun istun lattialle ja jään katselemaan ympärilleni, voin tehdä havaintoja, joiden perusteella minulle ei tule tylsä vapaapäivä:

-Kissa on tehnyt neljät paskat olohuoneen nurkkaan
-Sillä on ripuli
-Olen unohtanut kastella Jukkapalmun, se on ollut kevyt kaataa, kissa on kaatanut sen ja repinyt puolet lehdistä pois
- Puolet Jukkapalmusta on mädäntyneet, mutta toinen puoli on vielä pelastettavissa jos tartun heti työhön

Tässä vaiheessa suihkutan olohuoneen nurkan täyteen puhdistusainetta ja kerään kakkakeitot pois. Lisäksi istutan Jukkapalmun elävän osan uudestaan ja heitän mädänneen kissankakkakeittoon.

Istun jälleen matolle ja huomaan että se on kissanhiekan peittämä. Tartun imuriin ja imuroin itselleni puhtaan alueen, josta voin tarkkailla maisemia:
-Vessapaperirulla, joka äsken jäi minulta lattialle, kun siivosin kissankakkoja, on silppuna sipellyksenä sohvan nurkalla ja Valo syöksyy minua kohti metrinpituinen riekale suussaan.
-Väistän ovelasti kynnekkään karvakasan ja kellahdan Vapun hännälle sen rääkäistessä riettaasti.
-Sillä välin, kun olen siivonnut vessapaperisilpun, Valo on repinyt auki roskapussin, koska siellä oli tyhjä kissankalatölkki, ja se lipittää onnellisena sardiinilientä roskapaperien ja mädänneen jukkapalmunlehtien keskeltä.
(Ja se, että tässä vaiheessa Vappu kaatoi suolapurkin hypätessään pöydälle, ei aiheuttanut minussa juurikaan enempää harmistuksen tunteita, sillä tässä vaiheessa sen huomatessani tiedän, että ehdin siivoamaan suolat ennenkuin ne kantautuvat olohuoneeseen, kuten toissapäivänä kotiintullessani 400g:lle mysliä oli käynyt)
-Itku pääsee vasta, kun huomaan rakkaiden sipeltäneen myös piirustuspaperini, johon olin aloittanut muotokuvaa kisumirreistäni. Tästä johdosta heitän jaloissa kiehnäävän kissani viiden metrin kaaressa eteistä kohti, ja se putoaa tumpsahtaen jaloilleen.

Loppujen lopuksi, hieman järjestystä kotiini saaneena ja suihkussa käyneenä, Seison vessan peilin edessä ja nypin kulmakarvojani. Valo on kumman hiljainen. Leppyneenä kutsun sitä kerran. Silloin karvainen valkea pallo ampaisee kuin luoti suoraan kylpytakkini liepeen kautta vessanpöntön kannelle - joka on auki - ja kissa humpsahtaa vessanpönttöön loiskahtaen...
Enkä ole varma olenko siitä vahingoniloinen vai vittuuntunut, mutta nyt täällä haisee kissanpaskan lisäksi kuselle.