Muistot mieleen palaneet kumpuavat ylös
savuten tuulen vietäväksi, ilot, surut, kaihoisimmat
kauneudet ja mielen pikku perkeleet.
Paljon olen unohtanut, liikaa kaivannut
unohtaen nykyisyyden haavekuvat
jonnekin kaksimielisyyden turvemaalle
valmiina ylös nostettavaksi.
Unohtanut elää olen, tukeutuen turvallisuuteen
eilisen tuomaan....
(C)