koomisuus saavuttaa aivan uusia mittasuhteita
näin aamuntunteina. edelleenkin valvon mitättömyyden
herruudessa jos jonkinlaista valveunta,
mitäänsanomattomuuden hivellessä korvalehtien herkkyyttä.
Voisin jopa kutsua itseäni hulluuden ilmentymäksi,
vai liekö olen sana selväjärkisyyden katveessa
odottamassa uuden aamun koittoa toivoen
sen kaiken pois pyyhkivän....